Voiko kaunis olla myös fiksu?

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2017

High & Light

En ole ihan varma, mistä idea tämän jutun kirjoittamiseen tällä kertaa lähti. Oikeastaan sen takana kytevä ajatus on pyörinyt mielessäni jo vuosikausia: miksi yleisesti ajatellaan, että kauneus ja älykkyys olisivat toisensa poissulkevia asioita?

Kaikki varmaan tunnistavat stereotypiat rumista nörteistä ja kauniista mutta tyhmistä bimboista. Itseään ahkerasti laittava ei mitenkään voi olla älykäs, koska eihän hän silloin tuhlaisi aikaansa johonkin niin vähäpätöiseen asiaan kuin ulkonäkö. Ulkonäköön keskitytään silloin, kun ei ole mitään muuta annettavaa ja niin edelleen. Tämän tyyppinen ajattelu juontaa juurensa mitä todennäköisimmin siihen, että kauneudenhoitoa on kautta aikojen pidetty naisten hömpötyksenä ja naisia taas sinä vähemmän älykkäänä sukupuolena. Naisten tehtävä on ollut näyttää hyvältä ja miesten tehtävänä on ollut hoitaa ajattelu. Vielä tänäkin päivänä itsenäisesti ajattelevaa naista pidetää uhkana ja meikkaavaa miestä kauhistellaan ääneen.

Kun luovuin yliopistohaaveista ja hain opiskelemaan kauneudenhoitoalaa, kävin kovaa kamppailua oman egoni kanssa tästä samaisesta aiheesta. Koin valtavaa painetta todistella muille, että olen oikeasti ihan fiksu, vaikka en yliopistoon päässytkään. Edelleen painotan lähes aina opinnoistani kertoessani, että opiskelen kauneusalaa korkeakoulussa, koska suurin osa ei ole kuullut estenomitutkinnosta ja olettaa minun opiskelevan kosmetologiksi tai parturi-kampaajaksi. Ei sillä, että ammatillinen koulutus olisi jotenkin vähäpätöisempi, vaan koska ihmisillä on jostain syystä taipumus ajatella, että kauneusalan ammatillisen koulutuksen käyneet henkilöt olisivat jotenkin tyhmiä.

Ei minullekaan kukaan ole vielä tullut ääneen sanomaan, että ootko vähän vajaa kun opiskelet tuollaista alaa, mutta kyllä ne ennakkoluulot aika usein huomaa ihmisten sanattomasta viestinnästä. Kun kerroin eräälle silloisista esimiehistäni jättäväni vakityöpaikkani ja lähteväni opiskelemaan kauneusalaa, sain vastaukseksi vain ivaavan hymähdyksen, en edes onnitteluja. Kaikista eniten epäileviin asenteisiin on tullut törmättyä koulussa muiden alojen opiskelijoiden toimesta, vaikka estenomikoulutus on tällä hetkellä kampuksemme tieteellisin ala.

Kauneusalalla on ihan mielettömästi osaavia ammattilaisia töissä ja omalla vuosikurssillanikin on lukuisia todella fiksuja tyyppejä, joista osa on myös taustaltaan niitä kosmetologeja tai kampaajia. Maailmalla kosmetiikka on miljardibisnes, jossa ei mitkään ihan idiootit edes pärjäisi. Tietyillä ajatusmalleilla vaan on valitettavasti tapana asettautua ihmisten mieliin ja itsekin myönnän sortuvani ajoittain stereotyyppiseen ajatteluun. Ei kenenkään aivokapasiteetti riitä käsittelemään kaikkia kohtaamiaan ihmisiä yksilöinä, vaikka fiksu olisikin. Ei niin millään. Ihmisten lokerointi on välillä siis ihan hyväkin juttu, kunhan ei nojaa liikaa ennakkoluuloihinsa ja anna niiden ohjata omia valintojaan. Niitä kutsutaan luuloiksi ihan syystä.

Ajatus siitä, että ihmiset pitäisivät minua koulutusvalintani tai kosmetiikkaintoiluni takia tyhmänä, häiritsi minua kuitenkin niin paljon, että päätin käydä Mensan testissä hieman opiskelujeni aloittamisen jälkeen. En ole siitä tainnut vielä täällä blogissa mainita, mutta olen ollut kansainvälisen älykkyysjärjestön Mensan jäsen jo pari vuotta ja olen siis todistetusti fiksumpi kuin 98% väestöstä (mikä muuten kuulostaa aluksi aika vaikuttavalta, kunnes tajuaa, että Suomessakin on yli 100 000 potentiaalista Mensan jäsentä). Olen muutenkin ollut asiasta aika hyshys, koska asian mainitsemista pidetään lähes poikkeuksetta ylimielisenä brassailuna ja testissäkin kävin lähinnä oman mielenrauhani takia, enkä sen takia, että voisin vilautella jäsenkorttia baaritiskillä huomiota kalastellakseni. Ennakkoluuloja on kuitenkin mukavaa aina välillä ravistella, joten päätin tulla ulos kaapista tämän asian kanssa myös täällä blogin puolella.

Olen siis älykäs, kaunis ja nautin laittautumisesta.

Noin, nyt se on sanottu. Tyypillisen suomalaisen vaatimattoman ajatusmallin mukaan kyseisten asioiden ajattelu on suuri synti ja niiden ääneen myöntäminen vie minut varmaan jonnekin alimpaan helvettiin, mutta olen kyllästynyt vaatimattomuuteen ja erityisesti siihen ajattelutapaan, että meikit ja ulkonäköön keskittyminen olisivat vain tyhjäpäiden (tai naisten) juttuja. Saatika sitten se suurin synti, eli itseään edes jossain määrin kauniina pitäminen, johon kannustetaan aina jokaisessa naistenlehdessä ja itsehoito-oppaassa, mutta joka samalla tuomitaan salaa ylimieliseksi ja pinnalliseksi bimboiluksi. En aio pyydellä anteeksi sitä, että satun tykkäämään omasta ulkonäöstäni ja nautin sen parantamisesta entisestään kosmetiikan avulla, vaikka fiksu olenkin.

High & Light

Onko teitä joskus pidetty tyhmänä sen takia, että tykkäätte meikata? Tai oletteko kenties itse joskus epäilleet omaa älykkyyttänne, koska nautitte laittautumisesta?

Katso myös

20 kommenttia:

  1. Aivan ihana postaus! Kuulostaapa ikäviltä nuo ennakkoluulot joihin oot törmännyt. Erityisen kummalta kuulostaa tuo muiden opiskelijoiden asennoituminen. Ja ylipäätään ihmisen leimaaminen tyhmäksi koulutustason perusteella on typerää, jos ei tiedä toisen työstä, elämästä tai ajatusmaailmasta mitään. Hyvä ystäväni on esimerkiksi kynsiteknikko ja vaikka työ ei kovinkaan tieteelistä ole, on se silti kovaa työtä yksityisyrittäjänä elantonsa eteen. Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että musta ei siihen hommaan olisi. Mielummin "tyydyn" työhön vaatekaupan tätinä siihen asti, että oma ala ja korkeakoulupaikka löytyvät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ei nykyisessä työssäni mitään vikaa ole, pidän itseasiassa työstäni kovasti ja omat haasteensa siinäkin on. Mutta kyllä mä väittäisin palkallisena olemisen olevan paljon helpompaa kuin yrittämisen :)

      Poista
    2. Kiitos! Pääasiahan on, että itse tykkää työstään. On esimerkiksi paljon kampaajia, joille kyseinen ammatti on ollut se unelmatyö pienestä saakka, eikä kouluttautuminen mihinkään muuhun ole kiinnostanut, vaikka rahkeita korkeakoulutukseenkin olisi. Itsekin olen suorastaan helpottunut, että en päässyt yliopistoon, koska tämä nykyinen ala oli ihan täysi nappivalinta :D

      Poista
  2. Mun tekis mieli käydä Mensan testeissä, mutta en uskalla, koska suorituspaineet, joiden pelkään pilaavan sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna mennä vaan! Itse harjoittelin aluksi Mensan nettitestillä ennen varsinaista koitosta, niin tehtävätyypit tuli vähän tutummaksi ja ei sitten varsinaisessa testitilaisuudessa jänskättänyt niin paljoa :D

      Poista
  3. Ihan mielettömän hyvä teksti! Ja täyttä asiaa joka sana. Mä oon myös saanut huomata, että jo ihan kauneusblogin kirjoittaminen nostaa joillain karvat pystyyn. Eräskin mies sanoi, että oonpas mä pinnallinen, kun kuuli että kirjoittelen blogia tällaisesta aiheesta. Tollaset ennakkoluulot ärsyttää ja erityisesti mua ärsyttää se, etteivät jotkut ole niiden takia edes valmiita tutustumaan ihmiseen tarkemmin vaan sen leiman saa otsaansa samantien. Toisaalta enpä mäkään tarvitse elämääni ihmisiä, jotka eivät kykene yhtään avarakatseisuuteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuo on myös syy siihen miksi itse olen vieläkin aika kaapissa bloggaamisen suhteen. Jotenkin oman naaman esittely tuntuu sellaiselta, mitä en halua välttämättä kaikkien kummin kaimojen näkevän, vaan enemmänkin sellaisten tyyppien, joita blogini oikeasti kiinnostaa ja jotka tajuavat miksi niitä meikkikuvia postailen :D

      Poista
    2. "Toisaalta enpä mäkään tarvitse elämääni ihmisiä, jotka eivät kykene yhtään avarakatseisuuteen :)"

      Niin, toisaalta noista reaktioista ja kommenteista paljastuu heti toisen kapeakatseisuus, tavallaan hyvä asia sekin. Voi miettiä, haluaako tuollaisten ihmisten kanssa viettää vapaaehtoisesti aikaa vai ei.

      Poista
  4. Olen miettinyt monesti samaa. Oma pistemääräni oli viimeisimmän testin mukaan 129, eli jäin kaksi pistettä vaille mensan rajasta. Tosin tein nettitestin jälkikasvun toheltaessa vieressä... Pitää katsoa, jos viralliset testit tulisivat loppuvuodessa lähimaille, tarkka luku kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testiin vaan jos yhtään kiinnostaa! :) Niitä on kyllä harmillisen harvoin ja sijainti aika paljon painottuu näihin kolmeen suurimpaan kaupunkiin... :/

      Poista
  5. Samaistun paljolti sanoihisi koulutusalaamme liittyen. Itsekin hain kahtena vuonna yliopistoon pääsemättä sisään, joten kuvittelin mielessäni muiden pitävän minua tyhmänä, koska pääsinkin "vain" ammattikorkeakouluun. Tällä hetkellä en yhtään häpeile koulutustani ja minusta se oli muutenkin oikea valinta :) Yliopisto ei ehkä kuitenkaan olisi ollut minua varten. Kun ihmiset kyselivät opiskeluistani, huomasin vastaavani selitellen, sillä ajattelin heidän pitävän minua pinnallisena ja hölmönä. Usein vastasinkin kysymyksiin opiskelevani kauneudenhoitoalaa ammattikorkeakoulussa ja selittäväni päälle vielä tarkemmin koulusta ja siitä, että se ei vastaa kosmetologin tai kampaajan koulutusta. Blogistanikaan en ole kaikille läheisille uskaltanut vielä mainita, sillä pelkään heidän pitävän minua hölmönä. Tosiasiassahan tällaiset ajatukset ovat usein vain oman pään sisällä, mutta silti ne häiritsevät toisinaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä - itsekään en ole missään vaiheessa mitenkään hävennyt koulutustani, koska olen tiennyt, että tämä on se mun juttuni ja paljon parempi vaihtoehto minulle kuin mikään yliopistokoulutus. Olen myös miettinyt, että ehkä nämäkin ajatukset ovat vain oman pääni sisällä ja johtuvat omista ennakkoluuloistani ja kuvittelen vain ihmisten pitävän minua tyhmänä. Pääasia kuitenkin, että itse tietää mitä on ja mikä on itselle parasta, sillä pääsee jo aika pitkälle :D

      Poista
  6. Yliopistosta kauneusalalle vaihtaessani pari tyyppiä kohottelivat arvostelevasti kulmiaan. Mä puolestani joudun tunnustamaan, että pidin heitä puolestaan vähän tyhminä kyseisen käytöksen vuoksi. :D

    Mä hain estenomiksi joskus 10 vuotta sitten, mutta en päässyt, joten menin sitten yliopistoon "tuhlaamaan" aikaani. Arvostan tietysti sitä oppia, minkä siellä sain elämään, mut mieluummin olisin ehkä kuitenkin päätynyt kauneusalalle jo vähän nuorempana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun hain estenomiksi, niin olisin päässyt myös opiskelemaan tietojenkäsittelyä yliopistoon. Hain vähän joka paikkaan sillä mentaliteetilla, että johonkin kouluun on päästävä. Luojan kiitos pääsin sisään Laureaan, koska muuten olisin todennäköisesti vaan ottanut sen tietojenkäsittelyn paikan ja opiskelisin nyt alaa, mikä ei kiinnosta ammattina sitten yhtään :D

      Poista
  7. Tää postaus tuli niin hyvään saumaan mulle! Ajattelin tähän asti että olen ainoa joka kamppailee samojen ajatuksien kanssa. Mustahan piti koko ikäni tulla lakimies , ja kun blogin kautta innostuin kosmetiikasta viime vuosina niin paljon että haluaisin hakea tänä vuonna estenomiksi sain todella tuomitsevia kommentteja ihan lähisuvulta koska onhan se nyt ammatillinen itsemurha opiskella ammattikorkeassa verrattuna yliopistoon... Jokatapauksessa oli kenen mielipide mikä tahansa mä haen laureaan ja oon siitä ihan hemmetin ylpeä!

    elinaeveliinaa.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas piti tulla psykologi, kävin kaks kertaa pääsykokeissakin mutta kummallakaan kerralla en ollut lukenut niihin _yhtään_. Eli eipä se sit kuitenkaan niin paljoa kiinnostanut, että olisi viitsinyt edes pääsykokeisiin lukea. Ei siis ihme, etten päässyt sisäänkään :D Sit kun hain Laureaan, niin kummasti alko se lukeminenkin maistumaan, kun ala tuntui oikeasti siltä mun jutulta.

      Veikkaan että ennakkoluulot estenomeja kohtaan johtuu suureksi osaksi siitä, kun kukaan ei tiedä mitä me oikein edes tehdään. Nyt kun on harjoittelut suoritettu, niin on paljon helpompi konkretisoida, että oon työskennellyt labrassa tuotekehittelyn parissa ja tehnyt kosmetiikkaa myyvässä verkkokaupassa mm. markkinointia :D Ja pakko sanoa, että ihan oikean valinnan tein kun hain Laureaan!

      Tsemppiä pääsykokeisiin! Pidän peukkuja pystyssä et pääset sisään! :D

      Poista
  8. KIITOS.
    Itsekin törmäsin opintieni valittuani jähmettyviin hymyihin ja "kiva juttu"-kommentteihin. Ja mä oon katsos vain toisen asteen kauneusalan tutkinnon suorittanut. ;-)
    Pää riittäis kaikenlaiseen, mutta tämä on minun intohimo.
    Mä mietin vähän tätä sivuten myös feminismiä ja "oikeanlaista" naiseutta äärifeminismin silmin. Mut se nyt on jo oma juttunsa! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaa kyllä, että sinäkin olet ihan oikealla alalla! Onneksi on ihmisiä, jotka uskaltavat seurata intohimoaan muiden mielipiteistä välittämättä <3

      Poista
  9. Et ole ensimmäinen lifestyle/kauneusalan bloggaaja, jonka blogia seuraan ja joka on myös Mensan jäsen! Jokin teidän mensalaisten jutuissa sitten kai vetoaa minuun... :D

    Minä liitän kauneus- ja muotiasiat estetiikan piiriin. Joillekin ihmisille on tärkeää, miltä asiat näyttävät. Estetiikka voi olla merkittävä asia henkisen hyvinvoinnin kannalta, joten on mielestäni aika kapealaista niputtaa se vain turhaksi hömpäksi, naiset irrationaalisiksi kuluttajaksi ja ura kauneusalalla jotenkin vähäpätöiseksi. Kauneus vetoaa meihin, ja erilaiset koristautumisrituaalit, kauniit esineet, taide yms ovat olleet varmaan ihan aina merkittävä osa ihmisen kulttuuria.

    Suurin osa nykyihmisten tarpeista ihan eloonjäämisen kannalta ovat aika hömppää, joten en näe esimerkiksi stereotyyppisen miehen tapaa kuluttaa rahaa tekniikkaan juurikaan sen rationaalisempana kuin stereotyyppisen naisen kulutustottumuksia. Ostamme sitä, mikä tuntuu meistä henkilökohtaisella tasolla hyvältä.

    Pinnallisuus käsitteenä on mielestäni aika ongelmallinen. On helppoa leimata itselle epäkiinnostavat asiat turhiksi. Tietysti ihminen voi olla hyvinkin yksipuolinen ja egoistinen pyrkiessään vaikkapa siihen täydelliseen ulkonäköön (tai upeaan akateemiseen uraan, rahan tekemiseen tai täydelliseen perheeseen) ja suhtautua ennakkoluuloisesi sellaisiin ihmisiin, jotka ovat vähemmän kauniita, vähemmän koulutettuja, vähemmän varakkaita tai lapsettomia.

    Kauneus ja älykkyys ovat samassa paketissa kieltämättä tulenarka aihe. Ehkä ihmisen kokevat, että henkilölle on annettu "liikaa" ilman omia ansioita. Meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuudet kehittää omia vahvuuksiamme, eikä pelkkä lahjakkuus riitä, jos ei jaksa tai pysty ponnistelemaan saavuttaakseen jotakin itselle merkittävää. Itse en omalla ulkonäölläni kovasti kateutta muissa ihmisissä herätä (olen se "outo matematiikkanörtti" :D), mutta minua taas riepoo erityisesti se stereotypia, etteivät tunneherkkyys ja loogisuus muka mahtuisi samaan ihmiseen. Itse elin vuosia tunneherkkyyttäni peitellen ja paloin aivan loppuun, vaikka näennäisesti suoriuduin ihan hyvällä tasolla diplomi-insinöörin tutkinnosta ja töistäkin. Olisinpa itsekin uskaltanut nuorempana hakeutua itseäni kiinnostavalle alalle! Hakeuduin turvallisuushakuisena tekniikan pariin, kun ajattelin, että lahjani riittävät ja talous on turvattu... Tunneherkkänä ja idealistisena ihmisenä en vain oikein sitten sopeutunut valitsemalleni alalle, vaikka kognitiiviset taidot riittävätkin.

    Itse olen jo nyt sen verran aikuinen, että sallin itselleni hömpän ja erilaiset tunteetkin elämääni. Voin olla feministi, herkkis, nörtti ja estetiikasta nauttiva nainen ilman sen suurempia henkisiä ristiriitoja. Ihanaa kaudeudentäytteistä alkuvuotta meille, jotka siitä nautimme! :) Kiitos blogistasi, kirjoitat ihanan perusteellisia juttuja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! Se on kyllä täysin totta, että pelkkä lahjakkuus ei aina riitä. Itsekin myönnän olevani tietyissä asoissa todella laiska, mikä taas johtuu siitä, että olen niin tottunut pääsemään helpolla. Esimerkkinä koulussa olen aina menestynyt melko hyvin, vaikka panostus on ollut suhteellisen vähäistä. Lukiossakaan en vastoin odotuksia yhtäkään L:ää kirjoittanut, koska ei jostain syystä siihen aikaan kiinnostanut yhtään lukea kirjoituksiin. Se on helppoa selitellä sitten itselleen, että huonompi suoritus johtui siitä, että ei vain viitsinyt, kyllähän sitä muuten olisi ihan huippuarvosanat tulleet. Samoin ne "keskivertotyypitkin" kykenee vaikka mihin suorituksiin, kun vaan jaksaa ja osaa tehdä jotain asian eteen.

      Poista

Kysy, kritisoi, keskustele - kaikki kommentointi on tervetullutta!

Tykkää Facebookissa

Instagram @highandlight

Seuraa Bloglovin'issa