Vilautin taannoisessa poskipunapostauksessa Pastel Beautyltä tilaamaani Real Techniquesin Blush Brushia, joka on sittemmin saanut seuraa parista muustakin pinkistä siveltimestä. Omistan ennestään RT:ltä Bold Metals -sarjan puuterisiveltimen, mutta olen jo pitkään halunnut testata myös näitä normivalikoiman siveltimiä. Kolme muuta sivellintä ostin pretty.filtä.

Siveltimien ulkonäkö poikkeaa aika paljon tavanomaisesta. Olen itse tottunut pääasiassa puisiin (tai bambuisiin) varsiin, joten alumiinivarret ovat mukavaa vaihtelua. Materiaalin ansiosta väritys on myös kivan metallisävinen, huurteinen pinkki ja Blush Brushin sekä Setting Brushin pääty on myös samantyyppistä matskua kuin esim. Narsin tuotteiden pakkaukset. Vaikka mitkään siveltimet eivät tule varmastikaan olemaan yhtä kauniita kuin Zoevan ruusukultaiset ihanuudet, niin nämä ainakin erottuvat hyvällä tavalla joukosta! Synteettisen taklon-kuidun ansiosta siveltimien harjakset ovat myös ihan unelmanpehmeitä ja tuotteet sopivat vegaaneillekin.


Setting Brush on pienehkö sivellin, joka on sivuttain litteähkö ja jonka harjasosa kapenee kärkeä kohden. Ihan täydellisen kokoinen silmänalusten tai silmämeikin pohjustuksen puuterointiin, mitä varten tämän oikeastaan hankinkin. Soveltuu myös tosi hyvin vähän tarkempaan hohdepuuterin levitykseen, kuten nenänvarren, kulmaluun ja amorinakaaren korostukseen. Tämä on vähän kuin pienempi versio Zoevan 114 / Luxe Face Focus -siveltimestä, joka aitokarvaisuutensa takia tuntuu välillä vähän karhealta herkällä silmänympärysiholla.


Olin jo pitkään miettinyt tällaisen helposti mukana kulkevan huulipunasiveltimen hankkimista, koska tykkään levittää huulipunan mieluiten siveltimellä ja huulimeikin korjailua varten olisi kiva kantaa sivellintä myös mukana. Retractable Lip Brush -huulipunasiveltimen mekanismi toimii yllättävän hyvin, mutta sivellin otti hieman osumaa meikkipussissani, joten nyt korkissa on pieni halkeama ja sisäosa on hieman vinossa (vinous näkyy ylemmässä kuvassa). Kumpikaan ei käyttöä vielä haittaa, mutta odotin kyllä vähän enemmän kestävyyttä, vaikka tällaiset mekanismit ovatkin yleensä herkkiä hajoamaan. Korkilla saa muuten kätevästi jatkettua siveltimen pituutta kiinnittämällä sen siveltimen päähän.



Samalla mekanismilla huulipunasiveltimen kanssa toimiva Retractable Kabuki Brush taas vaikuttaa hieman jämäkämmältä ja poikkeaa muista vaaleammalla värityksellään. Viistoon leikattu harjasosa on myös paljon tiheämpi kuin odotin, mutta toisaalta kabuki-siveltimet taitavat ollakin yleensä aika tiiviitä. Hankin tämän kassikaveriksi poskipunaa ja aurinkopuuteria varten, sillä ne yleensä katoavat päivän mittaan ja niitä on vähän vaikeaa sormin levitellä lisää. Sivellin sopiikin siihen tarkoitukseen mainiosti, koska korkin ansiosta tämä kulkee hyvin mukana. Tällaiset sisääntaittuvat siveltimet ovat tosi hyviä meikin korjailuun, kun harjakset eivät pääse pyörimään pitkin meikkipussia ja keräämään likaa kuljetuksen aikana. Vähän vaan veikkaan että mattaiset alumiinivarret naarmuuntuvat herkästi laukussa, mutta eipä näitä mukana kuljetellakaan ulkonäön vaan käytännöllisyyden takia.

Onko siellä ruudun toisella puolella käytössä Real Techniquesin siveltimiä?

(Ps. vinkvink Sokoksilla näyttäisi olevan nyt RT:n tuotteet -20% alennuksessa!)

Aloitin viime viikolla toisen opintoihini liittyvän työharjoittelun pretty.fi-verkkokaupassa kotikaupungissani Tampereella. Yksi työn parhaita puolia on se, että pääsee näkemään valikoimiin tulevia uutuustuotteita etukäteen ja joitain tuotteita pääsee myös testaamaan työskentelyn lomassa, kuten tätä Maybellinen uutta rajaustussia. Aluksi tuotteen nähdessäni taisin hieman hymähtää, että tiimalasin muotoinen kärki, kaikkea ne keksiikin.

Eye Studio Master Precise Curvy -silmänrajaustussi on kuitenkin varmaan yksi parhaista kokeilemistani rajausväreistä. Tässä yhdistyy kaksi lemppariani silmien rajauksessa, tussimainen rajauskynä ja huulipunasiveltimen muoto. Yleensä tykkään käyttää silmien rajaukseen tussimaisia tuotteita, koska niillä on mielestäni kaikista vaivattomin rajata silmät. Geelieyelinerin jäljestä tykkään eniten, mutta aika harvoin jaksan kaivaa purkkia esiin ja alkaa säätää siveltimen kanssa - silloin kun jaksan, niin käytän melkein aina rajaamiseen leveää ja litteää, kärjestä kapenevaa huulipunasivellintä.

Ainutlaatuisen tästä eyelinerista tekee sen kärjen muoto, joka tosiaan muistuttaa alareunasta hieman tiimalasia, kärkeä kuvailisin ehkä enemmän pisaran malliseksi. Lappeellaan pidettynä kärjellä saa leveää jälkeä, mikä tekee siiven värittämisestä nopeaa. Terävällä ja kapealla reunalla taas saa tehtyä todella tarkkaa jälkeä, mikä on omiaan ohuen rajauksen piirtämiseen aivan ripsien tyveen tai siiven kärjen viimeistelyyn. Huulipunasiveltimen muoto on mielestäni täydellinen rajausten tekoon, eikä tämä muotoilussaan paljoa sille häviä. Rajaustussin kotelokin on kätevän paksu, jolloin siitä saa hyvän ja tukevan otteen, mikä auttaa pitämään rajauskäden vakaana työskennellessä.

Rajausjälki on tyypillisen tussimaista, ei ehkä ihan niin mustaa ja pysyvää kuin geelirajauksella saisi, mutta mielestäni ihan tarpeeksi mustaa. Lappeellaan saa tosiaan paksua jälkeä, reunalla ohuempaa ja kärjellä todella tarkkaa viivaa. Rajaukset myös pysyvät yllättävän hyvin, vaikka tussi ei olekaan vedenkestävä. Hinkkaamalla rajaus ei leviä, mutta väri hieman kuluu päivän aikana, vaikka käytänkin aina rajausten alla pohjustajaa. Jos siis haluaa mustaakin mustempaa jälkeä, joka varmasti pysyy koko päivän ja yön, niin kääntyisin ehkä sen geelilinerin puoleen. Omiin tarpeisiini tämä tuote on kuitenkin juuri sopiva.

Pretty.fillä on nyt muuten käynnissä kampanja, jonka aikana saa kaikki Maybelline-tuotteet -20%. Myös syksyn uutuudet! Kannattaa ehdottomasti hyödyntää tarjous, jos joku Maybellinen uutuuksista (kuten vaikkapa ihanat uudet Vivid Matte Liquid -mattapunat) kiinnostaa. Verkkokaupan Maybelline-valikoimaa pääset selaamaan täältä.

Tuote saatu työharjoittelun kautta.

Mikä rajaustuote on teidän lempparinne?

Päätin hemmotella itseäni viimevikkoisten synttäreideni kunniaksi ja halusin tilata itselleni jotain, minkä perään olen huokaillut jo pitkään. Pastel Beautyn verkkokaupassa sattui sopivasti olemaan kaikista normaalihintaisista tuotteista -20%:n alennus, ilmaiset postituskulut sekä Milanin kulttimaineeseen noussutta Luminoso-poskipunaa varastossa. Eihän tuollaista tarjousta voinut sivuuttaa! Nyt minullakin on sitten vihdoin ikioma Luminoso. Korallisen ihanuuden kaveriksi tilasin myös viileämmän vaaleanpunaisen sävyn, Delizioso Pinkin. 

Milanin Baked Blush -poskipunat ovat tunnettuja kauniista sävyistään ja pigmenttisyydestään. En kyllä yhtään ihmettele, miksi Luminoso on niin suosittu, katsokaa nyt sitä! Ehdottomasti kauneimpia koskaan näkemiäni poskipunia. Koralliset sävyt ovat lemppareitani poskilla, joten tästä taitaa tulla uusi ykkössuosikki.

Delizioso Pink taas on juuri täydellinen kylmänpinkki mattaposkipuna, jollaista oma meikkikokoelmani kaipasikin kipeästi. Luminoso on harvinainen poikkeus minulle hohtavuutensa vuoksi, sillä yleensä suosin poskipunissa mattaa.

Ylläolevan kuvan taustalla vilahtava Real Techniquesin Blush Brush on myös Pastel Beautysta, mutta siitä on luvassa lisää juttua parin muun RT:n siveltimen kera myöhemmin. Olenkin jo pitkään etsinyt the poskipunasivellintä ja tämä yksilö vaikuttaa oikein kelvolta kandidaatilta.

Mistä meikkituotteesta te olette haaveilleet pitkään?

Useassa pian edesmenneen Purkkimafian blogissa (kuten Better Nail Day, Eyeshadow and Flame & Miten niin liikaa?) paljasteltiin hiljattain outoja faktoja blogin kirjoittajasta. Lifestyle-blogit eivät minua yleensä kovin paljoa kiinnosta ja siksi olen itsekin pyrkinyt pitämään oman blogini puhtaasti kosmetiikka- ja kauneuspainotteisena. Myönnän kuitenkin, että välillä on kiva tietää jotain tyypistä blogin takanakin, joten päätin poikkeuksellisesti hypätä remmiin mukaan ja paljastella omia enemmän tai vähemmän kummallisia taipumuksiani.

1. Inhoan ruskeaa väriä. Vaatekaapissani ei ole mitään ruskeaa, ei edes kenkiä tai laukkuja. Jokin ruskeassa vain saa minut kiertämään kaikki sensävyiset asiat kaukaa, ainoana poikkeuksena kosmetiikka, joissa taas ruskea kuuluu lempisävyihini (erityisesti silmämeikissä).

2. Puupinta aiheuttaa samankaltaisia vilunväristyksiä kuin ruskea väri. Inhoan sisustuksessa kaikkea puunväristä pintaa, johtuen ehkä siitä että vietin suurimman osan lapsuudestani hirsitalossa, jossa lähes kaikki seinät ja katot olivat puuta. Puunvärisellä tarkoitan sellaista vaaleampaa puuta, tummasävyiset puupinnat ovat siedettäviä esim. parketissa tai pienissä määrin joissain huonekaluissa. Tykkään puusta materiaalina, mutta mieluiten vaikka valkoiseksi maalattuna.

3. En tykkää puhua puhelimessa. Ainoat ihmiset keiden kanssa soittelen joskus muuten vaan ovat vanhempani, muuten tartun luuriin vain tilanteissa, joissa minulla on oikeasti jotain ihan asiaa ja viesti täytyy saada nopeasti perille. Poikaystävän kanssa en soittele melkein koskaan, vaikka elämme kaukosuhteessa, kaikki keskustelu hoituu Messengerillä tai WhatsAppilla. Jos joku soittaa minulle, en yleensä soita takaisin vaan laitan viestiä perään.

4. Kammoan jostain ihmeen syystä ihan älyttömästi isoja pohjelihaksia ja kaikkea veden alla kasvavaa/elävää, kuten vaikka kaisloja järvessä. Kaikista pahimpia ovat kuitenkin isot vedenelävät ja myös kaikki vedenalainen vesistöihin kuulumaton, kuten laivojen tai lentokoneiden hylyt. Esimerkiksi seuraavien kuvien katsominen herättää syvää inhontunnetta ja tekee melkein pahaa katsoa. Hyi.

Kuva lainattu täältä.

Kuva lainattu täältä.

5. Olen introvertti. Tykkään kyllä ihmisten seurasta, mutta välillä viihdyn vähän liiankin hyvin itsekseni. Erakoksi minusta ei olisi ikinä, mutta usein sosialisoimisen jälkeen tunnen oloni todella uupuneeksi ja kaipaan omaa aikaa, että saan ajatella rauhassa.

6. Huumorintajuni on sysimusta ja melkein mikään ei ole "off-limits". Kuollut vauva -vitsit eivät ole hauskoja, ne on vaan huonoja. Terrible Tiger -meemit taas alkavat olemaan enemmän omaan makuuni. Yksi matkalippu helvettiin, kiitos.

7. Rakastan graafisia, geometrisia kuvioita ja symmetriaa. Tykkään myös numeroista ja niiden pyörittelystä. Yksi lempiaineistani koulussa olikin matikka, joka on ainoa aine jonka tunnilla olen onnistunut pääsemään flow-tilaan (useasti vieläpä!).

8. Lapsena lempipuuhiani oli kivien maalaus mudalla ja kyntökoneen myöhimältä pellolta erilaisten posliinipalasten etsintä. Älkää kysykö, asuttiin korvessa.

9. Dippaan ranskalaisia jäätelöön. Nams.

10. Tykkään hiplata kaikkea. Vaatekaupassa on aina pakko käsin koskettaa kaikkia kivantuntuiselta näyttäviä kuteita ja omasta vaatekaapistani löytyykin paljon mokkaa, satiinia ja sifonkia, koska ne tuntuu ihanalta päällä. Erilaiset materiaalit on kivoja, sisustuksessa tykkään erityisesti lasista, kivestä ja metallipinnoista. Joskus saatan sivellä pehmeää meikkisivellintä kasvoilleni muuten vaan koska se tuntuu kivalta.

Samaistuuko joku vai kaikkoaako kaikki lukijat tämän postauksen jälkeen? :D

Mitä tulikaan hamstrattua viimeisimmältä Tallinnan reissulta? Kosmetiikkasaalis jäi melko pieneksi siihen suhteutettuna, mitä kaikkea etelänaapurista olisi löytynyt. Yritin koko ajan hokea itselleni, että ihan oikeasti en nyt tarvitse yhtään enempää kosmetiikkaa kun kaapit tursuaa nytkin yli, mutta olihan sitä kuitenkin jotain pakko kotiuttaa... varsinkin juttuja, joita ei Suomesta ihan joka paikasta saa.

Ihonhoitopuolelta mukaan tarttui kolme tuotetta, joista mitään ei käsittääkseni Suomen kamaralta löydy. Simple on varsinkin briteissä tosi suosittu ihonhoitobrändi, jota on kehuttu kovasti YouTubessa. Satuin löytämään merkin meikinpuhdistusliinoja Suomessa XXL:ssä, mutta muuten brändin tuotteisiin en ole täällä törmännyt. Kind to Skin Replenishing Rich Moisturizer -kosteusvoiteen ainesosaluettelo vaikutti oikein hyvältä, joten puteli lähti mukaan Viru-keskuksen Kaubamajasta (joka muuten on oikea kosmetiikkashoppailijan aarreaitta).

Ülemiste-keskuksessa olevasta apteekista bongasin ranskalaisen Bioderman Sensibio-misellivettä, jota monet kotimaiset kosmetiikkabloggaajat ovat hehkuttaneet. Samaisen kauppakeskuksen I.L.U. -myymälästä mukaan tarttui myös It's Skin Power 10 Formula VC Effector. Korealaisen brändin seerumien ulkoasu muistuttaa huomattavasti japanilaisen V10 Plus -merkin pakkauksia, mutta hinta näissä oli huomattavasti alhaisempi. Otin ihan arvalla testiin C-vitamiiniseerumin, koska se tuntui iholla kivalta ja keltainen pakkaus oli jotenkin tosi houkuttelevan näköinen.

I.L.U. -myymälästä mukaan tarttui myös Artdecon Waterproof Eye Brow Designer -kulmakynä, koska edellinen Lumenen kynäni vetelee jo viimeisiään. Ostopäätökseen vaikutti tarpeeksi harmahtavan ruskea sävy (n:o 78) ja kynän päästä löytyvä "spoolie" (mikä ihme tuon nimi on suomeksi?) eli tuo ripsiväriharjaa muistuttava osa. Vedenpitävyys kuulosti myös lupaavalta, Lumenen kulmakynä kun ei aina meinaa pysyä kunnolla.

Ennen laivan lähtöä bongasin sataman myymälästä Wild & Mild -merkin kynsilakkoja, joista mukaan lähti mattapinnan tekevä päällyslakka sekä seuraavassa kuvassa nähtävä laventelinsävyinen värilakka. Kaubamajasta nappasin mukaan myös pari vanhaa suosikkia, LCN Speed Dry -pikakuivattavaa päällyslakkaa kaksin kappalein sekä Natural Worldin aivan jumalaisen tuoksuista Coconut Water Weightless Hair Oil -kookoshiusöljyä. 

Kynsilakkoja ei voi koskaan olla liikaa... Virukeskuksen Kaubamajasta bongasin Zoyaa ja China Glazea, mukaan lähti Zoyan Tilly-hiekkalakka ja CG:n Glitter me this..., joita olen jo pitkään kuolannut Instagramissa. Virukeskuksen viereisestä Forum-kauppakeskuksesta löysin Thaya-nimisen kampaamomyymälän, jossa myytiin Ciatén meikkejä! Merkin kynsilakkoja oli myös Kaubamajassa, mutta nämä kaksi yksilöä tarttuivat mukaan Thayasta. Aivan upea liekinhehkuinen oranssi on nimeltään Skinny Dip ja vaaleanpuna-kultainen hiekkalakka Mineral Love. Samaisesta puljusta ostin myös Orlyn pikkuruisen pronssisen lakan sävyssä Rage.

Skinny Dip ja Mineral Love ovat ehkä suosikkini koko saaliista, niiiin kauniit! Ciatén lakat ovat yksiä lemppareistani, sillä niissä on ehkä täydellisin sivellin ikinä.

Oliko saaliissa tuttuja tuotteita? Mitä te lähtisitte ostamaan Tallinnasta?

Sain aikaisemmin Bearelilta Misshan tyynymeikkivoiteen lisäksi testiin myös erityisesti BB-voiteiden alle tarkoitetun pohjustusvoiteen. Missha M BB Boomer * on korealaisen brändin suosituimpia tuotteita ja sen ainutlaatuisen koostumuksen kerrotaan parantavan BB-voiteen pysyvyyttä, kirkastavan ihonsävyä ja kosteuttavan ihoa meikin alla.

Holoseksuaalina rakastuin heti tähän pakkauksen holografiseen painatukseen. Koko pakkaus hohtaa myös hentoa vaaleanpunaista vivahdetta osuessaan valoon oikeassa kulmassa, mutta efektiä oli suorastaan mahdoton valokuvata. Rakastan kosmetiikkatuotteiden pakkauksia ja erityisesti niissä esiintyviä pieniä, mielenkiintoisia yksityiskohtia. Missha korostaa itseään brändinä, joka panostaa enemmän sisältöön kuin pakkauksiin, jotta laadukkaita tuotteita olisi saatavilla myös edullisempaan hintaan. Hauskaa sinänsä, koska mielestäni Misshan pakkaukset ovat yleensä melko tyylikkäitä ja loppuun  asti mietittyjä, eivätkä juurikaan jää kakkoseksi kalliimmille merkeille.

Pohjustaja on pakattu todella kätevään pumpputuubiin, joka on yksi lempipakkausmuodoistani. Jos minulta kysytään, niin kaikki voidemainen kosmetiikka pitäisi pakata mahdollisuuksien mukaan pumppupakkauksiin, koska ne vaan ovat niin paljon hygieenisempiä kuin muut vaihtoehdot. Pakkauskoko on myös sopivan reilu, 40 ml riittää päivittäiselläkin käytöllä melko pitkään. BB Boomerin kerrotaan buustaavan myös ihonhoitoa ja häivyttävän hienoja juonteita sen sisältämien kosteuttavien ainesosien, antioksidanttien sekä arbutiinin avulla.

BB Boomer muistuttaakin koostumukseltaan kosteusvoidetta ja iholla se imeytyy hyvin sekä tuntuu kosteuttavalta. Tuote ei tunnu kuitenkaan silikoniselta, vaikka ainesosalistassa heti veden jälkeen kaksi seuraavaa raaka-ainetta ovat silikoneja. Tämä pohjustaja kuuluukin selkeästi enemmän kosteuttavien ja heleyttävien pohjustajien kastiin kuin vaikkapa ihohuokosia tasoittaviin tai mattaisen pohjan tekeviin tuotteisiin. Ei-niin-kuivaihoisella voisin kuvitella tämän toimivan jopa kosteusvoiteen tilalla meikin alla.

Täytyy myöntää, että en kauheasti välitä tuotteen tuoksusta, sillä se tuo mieleeni jostain syystä Erikeeperin. En tiedä mistä tuo mielikuva tulee, koska oikeasti tuoksu muistuttaa ehkä enemmän jotain selektiivistä ryppyvoidetta, mutta jostain syystä en vain saa häädettyä liima-assosiaatiota mielestäni. Tuoksu ei kuitenkaan ole liian häiritsevä eikä sitä huomaa kasvoilla, varsinkaan kun laittaa muun meikin voiteen päälle.

Pohjustusvoide jatkaa pakkauksen teemaa, sillä tuotteessa itsessäänkin on sama kaunis vaaleanpunaisena hohtava vivahde, joka tulee esiin valon osuessa voiteeseen oikeassa kulmassa. Hehkua tuova tuote sisältääkin ainesosaluettelon mukaan timantti-, helmi-, ametisti- ja platinajauhetta (!), mikä yllätti ainakin minut täysin, sillä en muista koskaan törmänneeni vastaaviin ainesosiin. Vaaleanpunainen hehku ei varsinaisesti näy iholla tuotteen imeydyttyä, mutta tuntuu kuitenkin heleyttävän ihonsävyä.

Koska en ole vieläkään saanut aikaiseksi tilata lisää Misshan BB-voidetta edellisen loppuneen tilalle, olen testaillut tätä lähinnä tyynymeikkivoiteiden ja Lumenen CC-voiteen alla. Misshan tyynymeikkivoide ei ole kovin pysyvä pelkältään, joten tämä paransi sen kestoa heittämällä. Ikisuosikkini Lumenen CC:n kanssa tämä on oikea tehokaksikko, josta onkin tullut ihan lempparini meikkipohjakombona. Ihonhoidollisista ominaisuuksista en oikein osaa sanoa, mutta tykkään kyllä tämän kosteuttavuudesta, hätätapauksessa voisin ehkä itsekin jättää kosteusvoiteen välistä ja käyttää vain tätä meikin alla. Jotain tuotteesta kertoo ehkä sekin, että tätä testattuani en ole pahemmin muihin pohjustusvoiteisiini tarttunut.

Tykkään Misshan tuotteissa siitä, että ne poikkeavat hieman tyypillisestä länsimaalaisesta kosmetiikkamuotista. Tässäkin tuotteessa vaaleanpunainen hehku oli jotain sellaista, mihin en ole muissa kokeilemissani pohjustajissa törmännyt. Brändin tuotteita ei myöskään ole hinnalla pilattu, joten kukkaro ei kärsi liian suurta lovea, vaikka uusia tuotteita kokeilisikin! Bearelin verkkokaupassa Missha M BB Boomer kustantaa 16,90€.

*Tuote saatu testiin blogin kautta. En hyödy postauksen linkeistä.

Sain testiin Redken Curvaceous No Foam Highly Conditioning Cleanserin*, ja odotukset olivat kovat. Hellävaraisen pesutehon ja hoitoaineen hoitavuuden yhdistävä tuote on tarkoitettu erityisesti kiharille hiuksille, minkä ajattelin sopivan hyvin omalle luonnostaan laineikkaalle tukalleni. Tuotteen koostumus on ehdottomasti enemmän hoitoainemainen kuin shampoota muistuttava, ja vaahtoamattomuus tuntui aluksi hieman hölmöltä, koska kuluttajat on iskostettu siihen ajatusmaailmaan, että vaahto = pesuteho. Vaahto itsessään ei kuitenkaan puhdista ja tuotteen vaahtoavuus ei itseasiassa kerro oikeastaan mitään tuotteen pesevyydestä. Myönnän kuitenkin yleensä haluavani shampooni vaahtoavan ihan vain sen mielikuvan takia, että vaahtoamaton tuote ei tunnu tehokkaalta. Hölmöä, myönnetään!

Pesen nykyään normaalisti hiukseni 3-4 kertaa viikossa, mutta aikaisemmin olen pessyt hiuksiani päivittäin. En ole huomannut pesuvälin harventumisella oikeastaan mitään vaikutusta hiuksiini tai päänahkaani, mutta ainakin shampoota kuluu vähemmän ja tukkaa ei tarvitse kuivatella niin usein. Omat hiukseni ovat tosiaan luonnostaan kihartuvat ja pesun jälkeen usein pörröiset, varsinkin jos annan niiden ilmakuivua föönaamisen sijaan. Olen hoitoaineen ja silottavien tuotteiden suurkuluttaja, joten shampoon vaihtaminen hoitoaineeseen kuulosti mielenkiintoiselta mahdollisuudelta.

Aluksi kokeiltuani Highly Conditioning Cleanseria olin hieman pettynyt - yritin korvata shampoon tällä kokonaan ja vähän päälle viikon jälkeen tukka alkoi näyttää sen verran likaiselta ja lähmäiseltä, että oli pakko turvautua jälleen tavalliseen shampooseen. En kuitenkaan ollut ihan hiffannut pesevien hoitoaineiden ideaa vielä, sillä todellisuudessa niitä tulisikin käyttää silloin tällöin shampoon tilalla, antaakseen hiuksille ja päänahalle tauon tujummista pesuaineista. Päätin kokeilla tuotetta uudelleen, mutta tällä kertaa niin, että korvaan 1-2 pesukertaa viikossa tällä.

Oma päänahkani ei ole mitenkään erityisen herkkä eikä minulla ole koskaan ollut mitään suurempia ongelmia liiallisen hiustenpesun aiheuttamana, mutta voisin kuvitella herkkänahkaisempien hyötyvän siitä, että vaihtaa ainakin osalla pesukerroista tujumpitehoiset shampoot miedompiin vaihtoehtoihin. Oma hiuspohjani kaipaa kuitenkin selvästi shampoopesua säännöllisin väliajoin, sillä se alkaa helposti kutiamaan sietämättömästi, jos pesuväli venyy liian pitkäksi. Omasta mielestäni hiukseni näyttävät kuitenkin parhaimmalta toisena ja kolmantena päivänä pesun jälkeen, koska se pörröisyys yleensä laantuu ajan myötä ja hiukset näyttävät sileämpänä hyväkuntoisemmilta ja terveemmiltä.

Joka toisen tai kolmannen shampoopesun korvaaminen pesevällä hoitoaineella on tehnytkin juuri sen mitä toivoinkin - hoitoainepesun jälkeen hiukset eivät ole yhtä pörröiset kuin tavallisen shampoopesun jälkeen, vaan tuntuvat yhtä siloisilta kuin ennenkin pesua. Pesuteho riittää kuitenkin siihen, että päänahkani ei koe tarvetta shampoopesulle taas pariin päivään. Ihan mahtava keksintö, hoitoainepesu saa ehdottomasti paikan hiustenhoitorutiinissani tästä lähtien!

Miten pesevät hoitoaineet sitten toimivat? En ole varma onko kaikilla vastaavilla tuotteilla sama toimintaperiaate, mutta tarkastellaan cleansing conditionereiden toimintaa nyt tämän tuotteen kautta. Pyöreästä pullosta oli hieman hankalaa kuvata koko ainesosalistaa kerralla, joten kopsasin tuotteen incit alle:

Aqua/Water, Cetearyl Alcohol, Amodimethicone, Behentrimonium methosulfate, Behentrimonium chloride, Parfum/Fragrance, Phenoxyethanol, Isopropyl alcohol, Sorbitol, Benzoic acid, Trideceth-6, Hydroxypropyl guar, Moringa Oleifera seed oil, Potassium hydroxide, Hexyl cinnamal, Linalool, Cetrimonium chloride, Limonene, Ethylhexyl methoxycinnamate

Tässä tuotteessa oletettavasti ensisijaisena pesevänä aineena on käytetty ionitonta pinta-aktiivista ainetta, setearyylialkoholia, joka on kahden eripituisella hiilivetyketjulla varustetun rasva-alkoholin, setyyli- ja stearyylialkoholin seos. Näiden pitkäketjuisten alkoholien toinen pää koostuu poolittomasta hiilivetyketjusta ja toinen pää poolisesta alkoholiryhmästä. Pinta-aktiiviset aineet rikkovat veden ja rasvamaisen lian pintajännitystä, mikä mahdollistaa poolittoman lian poishuuhtomisen poolisella vedellä. Lisää pinta-aktiivisten aineiden toiminnasta voit lukea esim. Teknokemian yhdistyksen sivuilta. Tuotteessa on CosIng-tietokannan mukaan muitakin ainesosia, joiden funktiona voi olla pinta-aktiivisuus, mutta yleensä shampoissa ensisijaisesti pesevä ainesosa löytyy ainesosaluettelosta heti toisena veden jälkeen. Lisäksi ainakin tämän Alluren artikkelin mukaan yleisimmät pesevät ainesosat pesevissä hoitoaineissa ovat setyylialkoholi ja setearyylialkoholi, joten lienee turvallista olettaa setearyylialkoholin olevan pesevänä aineena tässäkin tuotteessa.

Yleensä shampoissa käytetään pesevinä ainesosina anionisia pinta-aktiivisia aineita, joiden toisessa päässä on negatiivisesti varautunut ioni. Esimerkiksi suurimmalle osalle tutut sulfaatit, natriumlauryyli- ja natriumlauryylieetterisulfaatti (INCI: Sodium Lauryl Sulfate ja Sodium Laureth Sulfate) sisältävät molekyylin poolittoman hiilivetyketjun päässä negatiivisesti varautuneen sulfaatti-ionin, jonka ansiosta nämä ainesosat pesevät ja vaahtoavat hyvin.

Korostin vihreällä ainesosaluettelosta tuotteen hiusta hoitavat ainesosat, jotka tunnistaa useimmiten -monium-päätteestä. Niissä taas on poolittoman hiilivetyketjun päässä positiivisesti varautunut (ammonium-)ioni. Merkkasin mukaan myös silikoniyhdiste amodimetikonin, jonka sisältämät emäksiset aminoryhmät voivat myös muodostaa positiivisesti varautuneita ammonium-ioneja. Koska tässä tuotteessa ei kuitenkaan ole negatiivisesti varautuneita ioniyhdisteitä, vaan pesevyys on aikaansaatu ionittomalla pinta-aktiivisella aineella, ei näiden kationisten (positiivisesti varautuneiden) ainesosien käyttö ole ongelma. 

Miten pesevät hoitoaineet sitten eroavat 2-in-1 -shampoista? Hoitoaine ja shampoo on yhdistetty aikaisemminkin, mutta tekniikka oli eri. Hiuksia hoitavat 2-in-1 -shampoot muistuttavat koostumukseltaan enemmän shampoota, ja niissä pesevien negatiivisesti varautuneiden pinta-aktiivisten aineiden lisäksi koostumukseen on lisätty mm. ionittomia silikoneja tuomaan hoitavaa tunnetta. Kationisten hoitavien ainesosien lisääminen on myös mahdollista, mikäli ne kykenevät muodostamaan pitkäketjuisia polymeereja, jolloin polymeeriketjut sitovat tuotteen koostumuksen niin, että ionit eivät pääse liikkumaan vapaasti ja neutraloimaan toisiaan. Pesevissä hoitoaineissa tuotepohja taas on enemmän hoitoainemainen ja hoitavien ainesosien lisäksi tuotteeseen on lisätty miedosti peseviä ionittomia pinta-aktiivisia aineita, kuten tässä tuotteessa setearyylialkoholia. Hoitavat shampoot onkin tarkoitettu enemmän laiskoille hoitoaineen käyttäjille ja pesevät hoitoaineet jatkuvasta pesemisestä taukoa kaipaaville hiustyypeille.

Joko te olette kokeilleet hoitoainepesua?

Kuva lainattu täältä.

Piti postata tänään jostain ihan muusta, mutta törmäsinkin vasta tänään torstaina julkaistuun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uutiseen parabeeneihin liittyen. Uutinen kietoutuu niin vahvasti edelliseen parabeenipostaukseeni, että en voinut olla sivuuttamatta sitä.

Työterveyslaitos julkaisi uuden tutkimuksen (tiivistelmä ja koko tutkimusraportti), jossa tutkittiin Suomessa työskentelevien kampaajien altistumista tietyille hormonitoimintaa mahdollisesti häiritseville kemikaaleille. Nämä kemikaalit olivat bisfenoli A, resorsinoli ja parabeenit, joista sekä bisfenoli A:ta että parabeeneja käsiteltiin myös siinä aikaisemmassa Ylen Ihmiskoe-artikkelissa, josta edellisessä parabeenipostauksessani kerroin. Kritisoin postauksessa Ylen artikkelia mm. siitä, että siinä ei kerrottu mitään siitä, paljonko parabeeneille (tai muille artikkelissa käsitellyille kemikaaleille) tulisi altistua, jotta saisi artikkelin kokeen mukaiset pitoisuusmäärät pissaansa. Vastaukset kysymyksiini sain kuitenkin tästä uudesta tutkimuksesta, jossa kerrotaan menetelmästä, jolla voidaan laskea karkeasti näille kemikaaleille altistumisen määrä mitatuista virtsapitoisuuksista. Raportissa on selitetty myös taustatietona selvällä suomen kielellä näistä aikaisemmista parabeeneihin liittyvistä tutkimustuloksista, joista itsekin edellisessä postauksessani kerroin. Jos parabeenien terveysvaikutukset ja kulkeutuminen elimistössä siis kiinnostavat eikä englanti taitu niin hyvin, kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa tuon tutkimuksen taustateoriaosuus.

Mitä tutkimuksessa sitten selvisi?

Jotta tämä postaus pysyisi suhteellisen lyhyenä (koska edellinen oli aaaaaivan liian pitkä), niin en ala tutkimustuloksia sen enempää erittelemään, koska ne voi käydä lukemassa suoraan tuolta tutkimuksen raportista. Tiivistettynä kuitenkin selvisi, että kampaajat eivät altistu työssään sen enempää parabeeneille (tai muille mitatuille kemikaaleille) kuin muukaan väestö. Mielestäni tärkein kohta parabeenialtistukseen liittyen oli seuraava:

"Arvioitaessa metyyli-, etyyli-, propyyli- ja butyyliparabeenien virtsapitoisuuksien perusteella näiden parabeenien päivittäistä saantia, havaitaan, että altistuminen jää tasolle 0,1 mg/kg/vrk, joka on 1-2-kertaluokkaa matalampi kuin olemassa olevat terveysperusteiset raja-arvot. Täten nykytiedon valossa tämän tasoiseen altistumiseen liittyvät terveysriskit ovat epätodennäköiset."

Tämänhetkinen EFSA:n (European Food Safety Authority) määrittelemä enimmäisaltistusraja metyyli- ja etyyliparabeeneille on 10 mg/kg/vrk, joka taas on sata kertaa tutkimuksissa määriteltyä NOAEL-arvoa eli alimpaa haitattomaksi mitattua raja-arvoa (1000 mg/kg/vrk) pienempi. Väestön keskimääräinen altistus parabeeneille taas oli sata kertaa pienempi kuin tämä varmuuden vuoksi erittäin alakanttiin määritelty altistuksen yläraja. EMA:n (European Medicines Agency) määrittelemä propyyliparabeenin hyväksyttävä päivittäinen altistustaso taas on 2 mg/kg/vrk, joka sekin on 20-kertainen mitattuihin altistuksiin nähden.

Kuva lainattu täältä.

Mitä tämä sitten kertoo meille? Ainakin sen, että jos työssään kosmetiikan parissa lähes päivittäin toimivat henkilötkin altistuvat yleisesti parabeeneille 20–100-kertaisesti vähemmän kuin tämänhetkiset suositellut, varmuuden vuoksi reilusti yläkanttiin arvioidut maksimirajoitukset ja jopa 10 000 kertaa vähemmän metyyli- ja etyyliparabeeneille kuin tutkimuksissa mitatut alimmat täysin haitattomat annokset, niin en todellakaan koe mitään tarvetta alkaa vältellä parabeeneja kosmetiikassa edes "varmuuden vuoksi".

Jos SCCS:n mielipiteisiin luottaminen tekee minusta naiivin, niin olen sitä ihan mielelläni. En kuitenkaan ole mikään toksikologian asiantuntija ja oma vahvuusalueeni on "vain" kosmetiikka, joten turvaudun mieluusti asiaan oikeasti perehtyneiden, koulutettujen ja kokeneiden asiantuntijoiden (joiden työ on varmistaa kuluttajien turvallisuus) arviointeihin aiheesta. SCCS:n Opinionit ovat myös siinä mielessä ihanan läpinäkyviä, että niissä on selvästi kerrottu, mille nämä arvioinnit perustuvat, jolloin lukija voi itse päätellä, ovatko ne perusteltuja. Tämän uuden tutkimuksen ja muiden lukemieni tutkimustulosten perusteella oma riskini saada terveyshaittoja parabeeneista on niin häviävän pieni, että nukun jatkossakin yöni rauhassa.

// En tässäkään postauksessa halua kommentoida mitenkään bisfenoli A:ta tai resorsinolia, koska en niihin ole millään tavalla perehtynyt eivätkä ne liity niin vahvasti kosmetiikkaan kuin parabeenit. 

Mitäs mieltä olette tästä uudesta tutkimuksesta? Yllättikö tulokset? 

Ihan ensimmäisenä alkoi suoraan sanottuna ketuttamaan, että artikkelissa rinnastetaan kemikaalit myrkkyihin. Olen pettynyt, Yleltä olisin odottanut vähän enemmän. Artikkelin esittelytekstissä lukee "Tutkimme kolmen suomalaisperheen virtsanäytteistä, kuinka paljon tavallisen ihmisen kehoon kertyy arjen myrkkyjä", ja heti perään artikkelin alussa "Aiomme selvittää, miten paljon kolmesta suomalaisperheestä löytyy kolmea tyypillistä arjen kemikaalia." Ainakin minun korvaani tämä kuulostaa siltä, että kemikaali = myrkky eikö? Artikkelin kirjoittajaa pitäisi ilmeisesti myös muistuttaa, että vesikin on kemikaali ja kaikki kemikaalit eivät ole myrkkyjä. Tai no toisaalta, minäkin aina jaksan toitottaa että kyllä siihen veteenkin kuolee jos sitä liikaa juo, koska tärkeintä myrkyn määrittelyssä on altistus. Periaatteessa siis kaikki kemikaalit ovat "myrkkyjä", jos niille altistuu liikaa, mutta noin niinkuin yleisesti ottaen artikkelin kirjoittajalla ei ihan tunnu olevan käsitteet hallussa.

Artikkeli loppuu sanoihin "Kemikaaleja on kirjaimellisestikin kaikkialla". Tämä pitää toki paikkansa, mutta sitä edeltävät kappaleet puhuvat siitä, kuinka näitä myrkkyjä kulkeutuu ympäri maailmaa kaukokulkeuman myötä. Jälleen kerran rinnastetaan kemikaalit myrkkyihin, eikä oteta huomioon sitä, että kemikaaleja todellakin on kirjaimellisesti kaikkialla, koska kaikki koostuu kemikaaleista. Kaikki. Jopa ne porot siellä Lapissa, jotka näitä "kamalia myrkkyjä" saavat ravintonsa mukana laiduntaessaan luonnossa.

En nyt kovin yksityiskohtaisesti jaksa tuohon artikkeliin paneutua, vaikka siinä useampi kysymyksiä herättänyt kohta olikin (ihan asiallisen asiatiedon lisäksi). Erääseen asiaan haluan kuitenkin puuttua. Yksi artikkelissa mitattu "myrkkyryhmä" oli parabeenit, tosin mittaustuloksia esittelevissä kaavioissa on eritelty jostain syystä vain metyyliparabeenin mittaustulokset, vaikka ymmärtääkseni myös etyyliparabeenin pitoisuuksia mitattiin. Olen täällä useaan otteeseen sivunnut parabeeneja, mutta en ole vielä kertaakaan paneutunut niihin oikeastaan sen syvemmin tai kertonut lähteiden kera syitä, miksi en itse koe tarvetta vältellä niitä.

Parabeenit ovat säilöntäaineita, joita on useita erilaisia riippuen parabeenin hiilivetyketjun pituudesta ja rakenteesta. Tutkimuksessa mitatut parabeenit, metyyli- ja etyyliparabeeni, ovat kuluttajien turvallisuudesta vastaavan Euroopan Komission riippumattoman tiedekomitean (Scientific Committee on Consumer Safety), arvioimia, hyväksymiä ja siis laissa sallittuja kosmetiikkakäytössä. Osa pitkäketjuisemmista parabeeneista, kuten isobutyyli, isopropyyli- ja fenyyliparabeeni kiellettiin jokin aikaa sitten, koska niiden turvallisuudesta ei voitu mennä takuuseen riittävän tutkimustiedon puuttuessa. EU:n kosmetiikkalainsäädäntö kun toimii sillä tavalla, että jos edes epäillään jonkun ainesosan olevan haitallinen, se kielletään, kunnes turvallisuudesta voidaan olla varmoja.

Tällä hetkellä on siis olemassa laissa sallittuja parabeeneja, joten ainakin SCCS on päätynyt siihen tulokseen, että laissa sallitut parabeenit (kuten metyyli-, etyyli-, propyyli- ja butyyliparabeeni) ovat tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan turvallisia käyttää laissa sallittujen rajojen puitteissa. SCCS:n tuorein, propyyli- ja butyyliparabeeneihin keskittyvä Opinion (2013) löytyy täältä, sitä edeltävä, yleisesti parabeeneihin liittyvä Opinion (2010) täältä ja edelliseen liittyvä tarkentava Opinion (2011) täältä. Jos ihan oikeasti kiinnostaa tieteellisesti tutkittu tieto kosmetiikan ainesosista ja englannin kieli sujuu, suosittelen lueskelemaan noita SCCS:n Opinioneita, sillä niissä on yleensä yksityiskohtaisesti kerrottu viimeisimmistä tutkimustuloksista kuhunkin käsiteltävään aiheeseen liittyen. Jos erilaiset Opinioneissa esiintyvät käsitteet ja kirjainlyhenteet eivät ole tuttuja, apua niiden selventämiseen löytyy täältä.

Yleensähän homma toimii siten, että se joka jotain väittää, joutuu väitteensä perustelemaan tai todistamaan jollain tavalla. Jos väitän, että parabeenit ovat haitallisia, tulisi minun todistaa se jollain tapaa, eikö? EU:n lainsäädäntö taas toimii päinvastoin, ja sen pitää todistaa, että parabeeneista ei ole haittaa. Tästä taas nousee sellainen kiva pikku ongelma, että aina joku tulee huutelemaan, että asiaa ei ole vain tutkittu tarpeeksi. Jos väitän, että omenoiden syönti tappaa, koska ainakin 100% omenia syöneistä ihmisistä kuolee, niin koittakaapa todistaa, että olen väärässä, kukaan ei ole tutkinut erilaisten omenalajikkeiden yhteisvaikutusta, nih! Itse luotan aika vahvasti siihen, että jos SCCS:n puolueettomat, alansa koulutetut huippuasiantuntijat kertovat laissa sallittujen parabeenien olevan turvallisia, ne hyvin todennäköisesti ovat, johtuen juuri tästä heidän todistustaakastaan. Heillä on takanaan sen verran tutkimustietoa, joka näiden riippumattomien asiantuntijoiden mukaan osoittaa, että laissa sallituista parabeeneista ei ole merkittävää haittaa laissa sallittujen pitoisuuksien puitteissa tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella. Palataan niihin tutkimuksiin kohta.

Tottakai täytyy pitää mielessä, että tieteellisten tutkimusten tulokset eivät ole mitään aukottomia totuuksia, sillä ne syntyvät ihmisten toimintana, ihmiset ovat vain ihmisiä ja voivat tehdä virheitä. Joskus myös paljastuu uutta tietoa, joka kumoaa vanhat käsitykset ja tulokset. Itse kuitenkaan en halua elää elämääni siten, että odotan koko ajan kauhulla mitä nyt seuravaksi saattaa paljastua, vältellen kaikkea mahdollista ihan vain varmuuden vuoksi, sillä silloinhan tulisi oikeasti pelätä ihan kaikkea, koska aika varmasti mitään ei "ole vielä tutkittu tarpeeksi". Kaikesta varmasti löydetään haittapuolia, jos etsimällä etsitään. Oma lukunsa ovat myös nämä salaliittoteoreetikot, jotka eivät usko tieteelliseen tutkimukseen eivätkä siihen, että lainsäädäntömme tarkoitus on ihan oikeasti varmistaa meidän turvallisuutemme, eikä pelata teollisuuden pussiin. SCCS:n Opinioneissa ilmaistaan myös erittäin selvästi, jos jotkut sen arvioimat tutkimukset tai niiden tulokset ovat puutteellisia tai muuten kyseenalaisia sekä vuoden 2010 Opinionissa kerrotaan lisäksi teollisuuden näkemyksistä, jotka selvästi eriävät SCCS:n mielipiteistä.


Useissa (ei tietenkään kaikissa) parabeenivastaisissa ihmisissä on hauskaa se, että he esittävät väitteen ja sitten vaativat vastapuolta osoittamaan, että he ovat väärässä. Ymmärrätte varmaan, miksi tämä on ongelmallista? Jos väitän, että minulla on tilillä miljardi euroa, niin yleensä silloin minun pitää se todistaa, eikä vaatia muita todistamaan, että eipäs muuten ole. Yleensä nämä kemikaalikammoiset henkilöt perustavat mielipiteensä huhupuheisiin, löyhään googletteluun ja "asiantuntijoiden" näkemyksiin. Sitten kun niitä vastaperusteluita esitetään, niin niihin ei uskota, koska joku jossain sanoi ettei asia ole näin ja "asiaa ei ole vain tutkittu tarpeeksi". En oikein jaksa uskoa, että kukaan parabeeneja myrkyiksi kutsuva on oikeasti käynyt lueskelemassa aiheeseen liittyviä tutkimuksia, koska yleensä perusteita kysyttäessä ne ovat juuri luokkaa "nokun luin netistä" tai "kuulin kaverilta".

Sivuhuomiona tähän väliin, että parabeenit ovat tällä hetkellä kaikista tutkituimpia kosmetiikan säilöntäaineita, ja esimerkiksi sertifioidussa luonnonkosmetiikassa käytetyt säilöntäaineetkaan eivät ole yhtä tutkittuja. Kuka tietää mitä niistä tai mistään muistakaan kosmetiikan raaka-aineista paljastuu, kunhan vain joku osaa ensin epäillä, koska onhan luonnossakin paljon myrkkyjä ja ihmisille haitallisia aineita, joiden kaikkia vaikutuksia ei vielä tiedetä. Oman mielenrauhani takia käytänkin itse enemmän "syytön kunnes toisin todistetaan" -ajattelutapaa ja ainesosien turvallisuudesta huolestuessani käyn lueskelemassa itse niitä tieteellisiä tutkimuksia aiheesta pelonlietsontaan keskittyvien artikkeleiden ja nettisivujen sijaan, jotta voin varmistua siitä, onko pelolle aihetta.

Olen välillä nähnyt parabeeneja välttelevien henkilöiden käyttävän lähteenään EWG's Skin Deep Databasea. Lähdekriittisille ihmisille mainittakoon, että kyseessä on non-profit -sivusto, joka kuitenkin "ottaa vastaan lahjoituksia", eli toisin sanoen myy tuotteita (ks. kuvat alla), ja sivusto myös kertoo vain ainesosiin liittyvien tutkimusten aiheen ja referenssin sen kummemmin pureutumatta tutkimusten varsinaiseen sisältöön tai tuloksiin. Mielestäni on hyvin mielenkiintoista, että tällaista pidetään luotettavampana lähteenä kuin riippumattoman tiedekomiten arviota tieteellisistä tutkimustuloksista, missä tutkimusten sisältö on eritelty ja perusteltu, miksi niiden perusteella esimerkiksi ne parabeenit ovat turvallisia. Kannattaa pitää mielessä myös se, että EWG on amerikkalainen yhdistys, jonka kaikki jutut eivät välttämättä ole suoraan sovellettavissa EU-alueelle lainsäädännön ollessa jenkkilässä erilainen.

Palataan vielä lopuksi hetkeksi tuohon Ylen artikkeliin, joka on muuten suoraan sanottuna aivan päin helvettiä prinkkalaa tehty siinä mielessä, että tämän suoritetun ihmiskokeen kaavioissa ei ole mitta-asteikkoa, joka selventäisi pitoisuudet lukuina. Pallo jossain kohti tyhjää taustaa ei kerro mitään siitä, kauanko se on todellisuudessa mediaanista, "vähän yli vertailun keskitason" ei myöskään paljoa kerro. Kaavioiden piirtely ilman mitta-asteikkoa on ehkä helpoin tapa vääristellä kaavion tuloksia näyttämään halutunlaiselta. Kummasti on unohtunut ne yksikötkin. Ihan perusjuttuja, hei nyt oikeesti. Onneksi sentään kerrottaessa sen aikaisemman 400-henkisen tutkimuksen tuloksia on ilmoitettu yksiköt (ng/ml) ja kaavioissa on mitta-asteikko, mutta en ymmärrä miksei niitä ole voitu laittaa tämän tuoreenkin kokeen kaavioihin.

Jutussa ei myöskään missään vaiheessa kerrota mitään siitä, paljonko kyseisille kemikaaleille tulee altistua, jotta saa artikkelin mukaiset pitoisuuslukemat pissaansa. Olisi muuten mielestäni aika oleellinen tieto, varsinkin kun se myrkyn määrittely ja kemikaalin haitallisuus tosiaan riippuu täysin siitä altistuksesta. Se, paljonko jotain tiettyä ainesosaa on virtsassa ja sen vertailu muiden ihmisten pissapitoisuuksiin ei kerro hevon huttua siitä, onko altistus millään tavalla haitallinen tai jääkö siitä esimerkiksi mitään elimistöön ja jos jää, hajoaako se siellä vaikkapa vaarattomiksi yhdisteiksi. Vähän alkaa taas epäilyttämään, että artikkelin kirjoittaja ei joko tajua aiheesta yhtään mitään tai haluaa tahallaan johtaa lukijoita harhaan ja lietsoa pelkoa kemikaaleja kohtaan. Jonkunlaista taustatyötä luulisi tehtävän näin näyttäviä juttuja tehdessä. Olisin toivonut mukaan myös esimerkiksi koehenkilöä, joka käyttää runsaasti tavallista kosmetiikkaa (myös sellaista joka sisältää niitä parabeeneja) ja jonka tuloksia olisi sitten voinut verrata parabeeneja välttelevään.

Kaikista huvittavinta artikkelissa oli se, että mitatut parabeenit olivat metyyli- ja etyyliparabeenit, joihin tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan ei kohdistu epäilyjä, ja jotka on jo moneen otteeseen todettu turvallisiksi käyttää. Ei ole meinaan ihan se ja sama mistä parabeeneista puhuu, jos kertoo niihin liittyvistä terveyshaittaepäilyistä. Yleistys on kivaa, mutta harmillisesti myös harhaanjohtavaa.

Vältelläänkö teillä parabeeneja?