Pääsin vihdoin ja viimein kokeilemaan ihan aitoa korealaista tyynymeikkivoidetta, kun hiljattain avajaisiaan viettänyt, kosmetiikkaa ja lifestyle-tuotteita myyvä verkkokauppa Bearel otti minuun yhteyttä ja kysyi, haluaisinko eteläkorealaisen brändin Misshan tuotteita testiin. Missha olikin minulle jo entuudestaan tuttu heidän M Perfect Cover BB-voiteensa osalta, joka on jo hyvän aikaa kuulunut ehdottomiin meikkipohjasuosikkeihini. Olen jo pidemmän aikaa pähkäillyt tilaavani lisää Misshaa, ja minua kiinnosti aivan erityisesti tämä M Magic Cushion Moisture SPF 50+ -tyynymeikkivoide ihastuttuani L'Oréalin vastaavaan tuotteeseen.

Tuote on pakattu tyylikkääseen valko-kultaiseen rasiaan ja kotelokin edustaa samaa tyyliä. Minimalistista designia ja valko-kultaa, te tiiätte että tää uppoo muhun. Minulle tuotteen pakkaus on osa käyttökokemusta, kauniisti pakattua kosmetiikkaa on vaan paljon kivempi käyttää. Vaikka Missha ei olekaan mikään kovin kallis merkki, tuovat nämä pakkaukset hieman ylellisyyden tuntua.

Välikannen alta löytyy tyyny, johon meikkivoide on imeytetty. Tyynyssä meikkivoide näytti pelottavan oranssilta, mutta iholla sävy 21 paljastuikin juuri sopivaksi omalle vaalealle iholleni.

Vertailun vuoksi Perfect Cover BB-voiteen ja Magic Cushion Moisturen swatchit. Yllätyin siitä, miten paljon näiden kahden tuotteen sama sävynumero heittää! BB-voiteen sävy 21 on reilusti harmaampi ja tyynymeikkivoiteen sävy taas paljon kellertävämpi. BB-voiteen väri on myös sulautunut kasvoilleni yllättävän hyvin, mutta tyynymeikkivoiteen sävy on paljon lähempänä omaa keltapohjaista ihonsävyäni.

Vasemmalla puolella Missha M Magic Cushion Moisture, oikealla paljas iho. Erityisesti kuivalle iholle sopiva Moisture-meikkivoide on todella kosteuttava ja jättää ihon hyvin kuulaan, melkein jopa kostean näköiseksi. Tykkään tosi paljon tämän aikaansaamasta lopputuloksesta, mutta joillekin näin runsas kuulaus voi olla hieman liikaa. Kaikkein eniten yllätyin siitä, että tämä peitti tummat silmänalusetkin todella hyvin - jopa niin hyvin, että en kokisi tarvitsevani tämän kanssa erikseen peiteainetta silmien alle. Leuassa ja nenänvierustassa punoittavat alueetkin ovat peittyneet hyvin. Tuotetestauksen kannalta "valitettavasti" tällä hetkellä ihoni on ihan älyttömän hyvässä kunnossa, eikä kasvoillani ole hirveästi näppylöitä, joiden avulla voisin tuotteen peittämistehoa paremmin havainnollistaa. Sävy on ainakin ihan nappiin, tarpeeksi vaalea ja juuri sopivasti keltaista!

Valmis meikkipohja, jossa Misshan tyynymeikkivoidetta + puuteria, poskipunaa, aurinkopuuteria ja korostuspuuteria. Magic Cushion Moisture ei tunnu korostavan kuivia kohtiani ja peittää juuri sopivasti näyttämättä pakkelikerrokselta, eli täyttää melkein kaikki meikkipohjalle asettamani kriteerit. Kosteuttavissa ja kuulaissa meikkipohjatuotteissa vaan on usein yksi ongelma: ne kuluvat kasvoilta aika vikkelään eikä parhainkaan meikkivoide tunnu kestävän koko päivää. Tämäkin tuote lähtee kosteana helposti leviämään kasvoilta ja suosittelisin lähes poikkeuksetta puuterointia, mikäli mielii meikkipohjan kestävän paria tuntia kauemmin. Puuterointi taas syö hieman meikkivoiteen "glowta", mutta kuulaus pilkistää aavistuksen verran myös puuterin alta. Muuten oikein mainio tuote, tykkään tästä ehkä jopa enemmän kuin L'Oréalin Nude Magique Cushionista!

Oletteko kokeilleet Misshan tuotteita? Kiinnostaako korealainen kosmetiikka?

* Tuote saatu testiin blogin kautta. En hyödy postauksen linkeistä.

Kosmetiikkabloggaajien Facebook-ryhmässä höpötellään usein tuotesuosikeista, ja parhaista kasvokuorinnoista keskustellessa esiin on noussut useamman kerran Paulan hapot. Kenen ihmeen Paulan?, mietin itsekseni, kun en ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä merkistä. Paula paljastui lopulta amerikkalaiseksi ihonhoitobrändiksi Paula's Choiceksi, jonka happokuorinnat ovat hypetettyjä ympäri internettiä. En ymmärrä, miten olen onnistunut missaamaan nämä ihanuudet  ihan kokonaan.

Kovien kehujen saattelemana marssin oitis Paula's Choicen nettisivuille tilaamaan testiin erityisesti kuivalle iholle sopivan Resist Weekly Resurfacing Treatment with 10% AHA -kuorintanesteen. Tuotteen kuoriva vaikutus perustuu glykolihappoon, joka muiden happokuorintojen tavoin pilkkoo ihon uloimman kerroksen keratinosyyttien välisiä sidoksia, jolloin kuollut ihosolukko pääsee hilseilemään pois. Glykolihappo kuuluu alfahydroksihappoihin, joita lähes aina myös huvittavan virheellisesti AHA-hapoiksi kutsutaan, sillä AHA tulee sanoista Alpha Hydroxy Acid ja AHA-happo suomennettuna tarkoittaisikin siis alfahyroksihappo-happoa. Toinen kosmetiikassa usein käytettävä alfahydroksihappo on maitohappo, johon voi myös törmätä AHA-tuotteissa glykolihapon sijaan.

Edit. Ei siis periaatteessa ole väärin käyttää AHA-happonimitystä, koska se on niin yleisesti käytössä ja vakiintunut suomen kieleen, vaikka se mielestäni todella hölmö onkin.

Paulalla on valikoimissaan myös BHAhan eli beetahydroksihappoon perustuvia tuotteita, jotka sopivat paremmin epäpuhtaalle iholle. Ero AHAn ja BHAn välillä on hydroksi- eli alkoholiryhmän sijainti hiilivetyketjussa - AHAssa se on kiinnittynyt alfa-hiileen ja BHAssa (= Beta Hydroxy Acid) beeta-hiileen. Vielä merkittävämpi ero näiden kahden rakenteessa on kuitenkin se, että yleisimmin käytetyssä BHAssa eli salisyylihapossa on mukana myös pooliton bentseenirengas, jonka ansiosta se on rasvaliukoisempi kuin sisaruksensa AHAt. Tämän ominaisuuden vuoksi salisyylihappo pääsee luikertelemaan paremmin ihohuokosiin ja puhdistamaan epäpuhtauksia, sekä se myös sisältää samoja tulehdusta ehkäiseviä ominaisuuksia kuin aspiriini (asetyylisalisyylihappo), joten se sopii hyvin tulehdusherkälle akneiholle.

Olen käyttänyt Weekly Resurfacing Treatment -kuorintanestettä lähes viikoittain tuotteen ostamisesta lähtien ja yllätyn edelleen joka käyttökerran jälkeen, kuinka silkkisen sileän lopputuloksen tuote saa aikaan. Takakannen ohjeistuksessa kerrotaan käyttämään tuotetta ainakin kerran viikossa, mutta omalle iholleni 10 %:nen happoliuos on hieman liian tujua tavaraa käytettäväksi useammin kuin kerran viikossa. Alle viikon käyttövälillä ihoni alkaa kuoriutumaan vähän liiankin hyvin, ja nenääni muodostuu ylimääräistä hilseilevää ihoa (joka kyllä lähtee parin päivän sisällä, mutta koen silti paremmaksi välttää liiallista kuorimista). Kerran viikossa käytettynä kuorinta on aivan täydellinen tuote pitämään yleensä kuivuuttaan hilseilevän ihoni tasaisena ja sileänä. Kuorintaneste on myös yllättävän hellävarainen, eikä oma ihoni ole ärtynyt tästä ollenkaan.

Kuorintaa voi käyttää 10 minuutin pikahoitona tai jättää vaikuttamaan koko yöksi (kuten useimmiten itse teen) ja levitys tapahtuu joko sormin tai vanulapun avulla. Olen kokenut parhaaksi levitystavaksi kaataa tuotetta suoraan kasvoille ja hieroa sormin halutulle alueelle, koska hyvin juokseva ja nestemäinen tuote tuntuu imeytyvän vanulappuun liikaa ja käsille kaadettaessa neste pakenee sormien väliin.

Tuote on niin erinomaisen mahtava, että suhteellisen korkea hintakaan (n. 40€ / 60ml) ei kirpaise! Kerran viikossa käytettynä puteli myös kestää puoli ikuisuutta, joten tähän happokuorintaan investointi on kaikin puolin suositeltavaa. Jos olet pähkäillyt uuden kasvokuorinnan hankkimista, kannattaa ehdottomasti katsastaa Paulan tarjonta! Useista tuotteista voi tilata myös (maksullisia) näytekokoja, joiden avulla voi testata tuotteiden sopivuuden ennen tyyriimmän täysikokoisen pakkauksen tilaamista.

Onko Paulan hapot teille tuttuja? Tykkäättekö enemmän rakeellisista vai rakeettomista kuorinnoista?


PS. Blogin Instagramissa (@highandlight) on menossa perjantaihin asti kauneusboksi-arvonta! Jos et ole vielä kokeillut onneasi niin hophop osallistumaan, onnekas voittaja saa palkinnokseen Bearelin yllätysboksin, jonka arvo on yli 45€!

Kalkkilaivan kapteenit huomio! Moni kalpean ihon omaava kamppailee varmasti saman ongelman kanssa kuin minäkin - meikkipohjatuotteissa vaaleinkin sävy on usein liian tumma. Se vasta ketuttaakin, kun joku meikkivoide olisi koostumukseltaan muuten täydellinen, mutta tarpeeksi vaaleaa sävyä ei vain ole. Omasta mielestäni on suorastaan naurettavaa, että monissa tänne pohjolaan rantautuneissa meikkipohjatuotteissa olisi saatavilla vaaleampiakin sävyjä, mutta niitä ei jostain syystä ole haluttu ottaa Suomen markkinoille. Haloo?? Meitä jauhopusseja on täällä lukuisia!

Onneksi tänne on vihdoin rantautunut myös varsinainen taikatuote: The Body Shop Lightening Shade Adjusting Drops. Tippoja sekoitetaan pisara-pari meikkivoiteeseen ja tadaa - uudensävyinen meikkivoide on valmis. Onhan se hieman turhauttavaa alkaa sekoittelemaan sopivaa sävyä joka kerta erikseen, mutta on se silti parempi kuin kulkea kylillä naama oranssina. Tippoja on saatavilla myös tummentavana versiona sekä pronssisen päivetyksen tuovina "aurinkotippoina".

Demonstraatiokuvaa tippojen tehosta: kuvassa vasemmalla selvästi liian tummaa meikkivoidetta ja oikealla samaa tavaraa höystettynä vaalentavilla sävynmukauttajatipoilla. Pipettikorkilla on kätevä annostella juuri sopiva määrä tippoja suhteessa meikkivoiteeseen, jolloin saa helposti haluamansa lopputuloksen. Näissä kuvissa vaalentajaa on aika reilusti suhteessa meikkivoiteen määrään, vähemmällä määrällä saa tietysti pienemmän sävyeron aikaan.

15 ml pullo kustantaa 16,50€, mikä ei mielestäni ole kovinkaan paha hinta näin mainiosta tuotteesta. Pipettipullo on hyvin riittoisa, varsinkin jos tarvitsee vain pientä sävyn hienosäätöä. Todella vaaleaihoiset (kuten allekirjoittanut) voivat käyttää tuotetta myös yksinään korostuksiin!

Löytyykö teille sopivan sävyistä meikkivoidetta helposti?

Taas päästään loppuneiden tuotteiden pariin. Aika ihonhoitopainotteista tälläkin kertaa, mutta mukaan pääsi yksi meikkituotekin! Kasaan eksyi aika paljon Lumenea, yritän petrata seuraavalla kerralla ja käyttää loppuun jotain muutakin.

Herbina Kaura-Suklaa Vartalovoi

Vähän huijaan tämän kanssa, koska tämä ei oikeasti ole loppunut. Purkki on pyörinyt kaapissa jo ties kuinka ja kauan, koska en vain ole saanut käytettyä tätä. En tiedä mikä juuri tässä vartalovoissa mättää, koska saman sarjan vartalokuorinta tuoksuu ihan kivalle, mutta tämän tuoksusta meinaa lentää yrjö. En malta odottaa että pääsen heittämään purkin pitkässä kaaressa suoraan roskakoriin.

Tuomio: Roskiin.

Itsetehty suihkugeeli

Tämäkin lentää suoraan ö-mappiin. Teimme koulun labrassa suihkugeeliä, ja meille kävi parini kanssa ilmeisesti jokin kämmi, sillä tuotteesta tuli sinistä. Näin ei siis todellakan pitänyt tapahtua, sillä meidän oli tarkoituksena tehdä suklaantuoksuinen ruskea suihkugeeli, ja ruskea se olikin kunnes alkoi pikkuhiljaa muuttua sinertäväksi. En ole uskaltanut edes kokeilla, koska väri on niin epäilyttävä. Ilmeisesti käyttämämme ruskea pigmentti reagoi jonkun muun ainesosan kanssa?

Tuomio: ROSKIIN.

Lumene Soft Touch Hydrating Toner

Olen tästä kasvovedestä aikaisemminkin postannut, mutta tää on vaan niin hyvä. Ihanan kosteuttava kasvovesi, kuivaihoisen pelastus. Tämä on varmaan miljoonas puteli minkä käytän ja laatikossa odottaa vielä ainakin yksi varakappale, mutta taidan ihan vaihtelun vuoksi seuraavaksi kokeilla jotain muutakin.

Tuomio: Holy Grail.

Lumene Bright Now Vitamin C Hyaluronic Essence x 2

Tästäkin olen jo tehnyt postauksen, enkä vain saa tarpeekseni. Toinen puteli meni muuten vaan, toinen oli varattu erästä kouluprojektia varten, jossa vertailimme tätä ja tuota LAB-tiivistettä keskenään. Vertailututkimus oli itsessään aika floppi, koska liian pieni testiaika, liian vähän tutkimushenkilöitä ja ihan liikaa muuttujia. Rakkauteni hyaluronitiivisteeseen kuitenkin säilyi, vaikka emme saaneetkaan murskaavia tutkimustuloksia sen erinomaisuudesta.

Tuomio: Taidan käydä ostamassa taas lisää.

Lumene LAB Age Reversing Intense Hyaluronic Essence

Vertailututkimuksen toinen tuote, joka tuntui kyllä tehokkaan hoitavalta, mutta kaikki muu olikin sitten pielessä. Vuotava pipettikorkki teki putelin mukana kantamisen lähes mahdottomaksi ja tavara tuoksuu nenääni ihan siemennesteen ja uimahalliveden risteytykseltä. Eipä siinä, ei vaan kauheesti tee mieli hieroa naamaan.

Tuomio: Ei jatkoon.

Tearsagain Liposomisilmäsuihke

Tämä ei varsinaisesti ole kosmetiikkaa, mutta liittyy meikkaukseen. Tiedättekö sen tunteen, kun silmät alkavat vuotaa juuri silloin, kun on vaivalla vääntänyt näyttävän silmämeikin? Kuivat silmäni kaipaavat lisäkosteutusta tai ne alkavat herkästi valumaan, mutta inhoan silmätippojen laittamista. Tätä voi suihkauttaa suoraan suljetuille luomille, myös meikin päälle! Ihanan helppoa, eikä lähellekään niin inhottavan tuntuista kuin silmätipat. Taivaan lahja kuivasilmäisille ja plussana vielä tuoksuu berliininmunkille (:D). Ainoa miinus on pieni koko, pikkuinen puteli loppuu hetkessä.

Tuomio: Kovin on kallista kokoon nähden, muuten jatkoon.

Lumene True Mystic Volume Mascara

Tästäkin olen jo tehnyt postauksen, mutta otin tämän mukaan demonstroidakseni kuinka surkea olen käyttämään meikkejä loppuun. Yhdessä ripsarissakin meni puoli vuotta! Tai no, oikeastaan tämä ei ole vieläkään loppunut, mutta puolen vuoden käytön jälkeen on jo korkea aika vaihtaa uuteen. Muuten tosi hyvä tuote, mutta pientä karisemisongelmaa tuli erityisesti ajan myötä.

Tuomio: Ihan ok, seuraavaksi jotain uutta.

Lumene Arctic Aqua 24H Deep Moisture Face Cream

Annoin uuden mahdollisuuden Arctic Aqualle ja se kannatti. Saman sarjan voidegeeli olisi muuten ollut HG-kamaa, mutta rullaantui ikävästi iholla. Tämä ei sitä tee, mutta on muuten aivan yhtä hyvä ja Lidlissä mukavan edullistakin.

Tuomio: Potentiaalia HG-tuotteeksi.

Rainbow Nail Polish Remover

Halpa ja hyvä. Hoitaa homman ja löytyy lähikaupasta, muuta en kynsilakan poistoaineelta kaipaakaan. Tätä tavaraa minulla kuluu pullotolkulla.

Tuomio: Jatkoon.

Oliko loppuneiden seassa teille tuttuja tuotteita? :)

Liityin tässä jokin aikaa sitten mielenkiinnosta ja viihteen vuoksi Facebookissa Luonnonkosmetiikka-keskusteluryhmään. Ryhmän tarkoituksena on jakaa käyttökokemuksia luonnonkosmetiikkatuotteista sekä vinkkejä luonnollisten tuotteiden valintaan. Usein siellä törmää vinkkiin, että jos ei osaa tulkita ainesosaluetteloa, niin kannattaa ostaa sertifioitua, sillä se takaa sen, että tuote on varmasti luonnollista. Erilaisia luonnonkosmetiikan sertifiointitahoja onkin useita, luotettavimpien ja suosituimpien joukkoon kuuluvat mm. Ecocert, NaTrue ja BDIH. Näiden sertifikaattien tarkat kriteerit vaihtelevat, mutta niillä on myös runsaasti yhdistäviä tekijöitä.

Törmäsin tässä hiljattain erääseen mielenkiintoiseen seikkaan liittyen luonnonkosmetiikan säilöntäaineisiin. Olin ollut siinä uskossa, että luonnonkosmetiikassa ei käytetä mitään synteettisiä säilöntäaineita, koska esimerkiksi Pro Luonnonkosmetiikka -yhdistys niin väittää.

Yllä kuvakaappaus Pro Luonnonkosmetiikan sivuilta (19.6.2016). Tekstissä lukee selvästi, että luonnonkosmetiikka ei saa sisältää synteettisiä säilöntäaineita ja sivulla viitataan luonnonkosmetiikalla nimenomaan sertifioituun luonnonkosmetiikkaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Satuin saamaan sattuman kautta selville, että ainakin nuo ylempänä mainitsemani kolme arvostettua luonnonkosmetiikan sertifikaattia sallivat tietyt synteettiset säilöntäaineet. BDIH ja NaTrue viittaavat näihin säilöntäaineisiin sopivasti sanalla "nature-identical", eli identtinen luonnosta saatuun aineeseen, Ecocert sentään sanoo suoraan näiden aineiden olevan synteettisiä eikä yritä mitään kiertoilmaisuja. Edellisessä luonnonkosmetiikkaa käsittelevässä postauksessani kerroin, kuinka esimerkiksi synteettisesti valmistettu C-vitamiini on luonnollisen C-vitamiinin kanssa identtinen, jolloin se myös toimii samalla tavalla. Jos kyseessä on kemialliselta rakenteeltaan tismalleen sama molekyyli, on aivan sama, onko se peräisin luonnosta vai tehty synteettisesti laboratoriossa.

Koska luonnonkosmetiikankin tulee noudattaa lainsäädäntöä ja olla turvallista käyttää, on tuotteet pakko säilöä jollain tavalla. Esimerkiksi laajasti luonnonkosmetiikassa käytetyt bentsoehappo ja sen suolat (INCI: Benzoic Acid, Sodium Benzoate) sekä sorbiinihappo ja sen suolat (INCI: Sorbic Acid, Potassium Sorbate) kuuluvat näihin "luonto-identtisiin" säilöntäaineisiin, jotka siis ovat synteettisesti valmistettu, mutta sertifikaattien kriteerien mukaan käyttökelpoisia. Miksi ne sitten ovat sallittuja? Koska näitä aineita on luonnossa niin vähän, että niiden syntetisointi on itseasiassa paljon ympäristöystävällisempää kuin niiden vähien luontaisten esiintymien riistäminen, ja koska oikeasti toimivia luonnollista alkuperää olevia säilöntäaineita ei kovinkaan paljoa ole. Sertifiointitahot ovat myös tietoisia siitä, että esimerkiksi synteettisesti valmistettu sorbiinihappo on tismalleen sama asia kuin luonnosta peräisin oleva, joten on aivan sama kumpaa sinne tuotteeseen tunkee.

Synteettinen ei siis ole automaattisesti huono asia. Useimmissa sertifikaateissa vaaditaankin vain sitä 95 %:n luonnollisuusastetta, joten siihen viiteen prosenttiin mahtuu hyvin muutama synteettinen säilöntäainekin. Herää jälleen kerran kysymys, että eikö Pro Luonnonkosmetiikka -yhdistys tiennyt luonnonkosmetiikassa käytettävän synteettisiä säilöntäaineita, vai onko kyse tahallisesta harhaanjohtamisesta?

Tästä päästäänkin toiseen mieltäni askarruttaneeseen asiaan, liittyen synteettisen aineen määritelmään. Kemiallisella synteesillä tarkoitetaan sitä, että yhdestä tai useammasta lähtöaineesta muodostetaan kemiallisten reaktioiden avulla uusi aine / aineita. Tämän määritelmän mukaan kemialliseksi synteesiksi voidaan laskea esimerkiksi esteröinti, eli alkoholiryhmän (-OH) ja karboksyylihapporyhmän (-COOH) keskinäinen reagointi, jossa näiden kahden ryhmän välille muodostuu esterisidos.

Lueskelin aikani kuluksi noita luonnonkosmetiikan eri sertifikaattien kriteereitä, ja ainakin noissa kolmessa mainitsemassani sertifikaatissa sallitaan useat kemiallisen synteesin menetelmät, kuten vaikkapa tuo esteröinti. Näissä tapauksissa lähtöaineiden tulee kuitenkin olla luonnosta peräisin, mutta periaatteessa synteettinen mikä synteettinen. Jos molekyyliä sörkitään labrassa ja muokataan siitä rakenteeltaan uudenlainen, on se silloin keinotekoisesti valmistettu, vaikka lähtöaineet olisi poimittu omalta takapihalta. Sertifiointitahot yrittävät kauniisti selitellä, että kun näitä kemiallisen synteesin menetelmiä tapahtuu luonnossakin, ovat ne siksi sallittuja. Meidän kehommekin harrastaa kemiallista synteesiä jatkuvasti, joten miksi me emme sitä voisi tehdä?

Ainakin Ecocertin standardissa varsinaisiksi synteettisiksi ainesosiksi määritelläänkin osittain tai kokonaan petrokemiallisesti tuotetut ainesosat, eli maaöljyjohdannaiset, kuten mineraaliöljy (INCI: Paraffinum Liquidum). Olisihan se pitänyt arvata, että pahiksena on taas pahamaineinen petrokemia. Hauskaa tässä on kuitenkin se, että luonnostahan se öljykin tulee, mutta ymmärrän kyllä sen, miksi petrokemian tuotteita ei lasketa luonnollisiksi. Uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaaminen kosmetiikkakäyttöön ei myöskään ole ihan kaikista ekologisinta, mikä sotisi luonnonkosmetiikan periaatteita vastaan.

Koska Ecocert määrittelee synteettisiksi aineiksi petrokemian tuotteet ja kertoo näiden tiettyjen erikseen sallittujen säilöntäaineiden kuten bentsoehapon tai sorbiinihapon ja näiden suolojen olevan synteettisiä, voitaneen olettaa näiden säilöntäaineiden olevan silloin sitten niitä petrokemian tuotteita. Pienen googlettelun perusteella bentsoehappoa voidaan valmistaa hapettamalla tolueenia, jota taas saadaan jalostettua raakaöljystä, mikä myös johdattelee siihen päätelmään, että ainakin bentsoehappo ja sen suolat ovat petrokemian tuotteista johdettuja.

Jos kerta luonnonkosmetiikkakin sallii ainesosien syntetisoinnin sekä erikseen joitain petrokemiankin kemikaaleja, voitaisiinko vihdoin heivata himskattiin se mustavalkoinen "kaikki synteettiset on pahiksia ja luonnolliset hyviksiä" -ajattelutapa (johon törmää erityisesti tuolla Luonnonkosmetiikka-ryhmässä), koska asia ei todellakaan ole niin yksinkertaista. Edelleen muistutan, että luonnosta löytyy myös paljon myrkkyjä ja altistus on loppupeleissä se, joka määrittelee aineen haitallisuuden.

"Loppukevennyksenä" kerrottakoon esimerkkinä vaikkapa eräästä luonnonkosmetiikassa käytetystä tensidistä, kookosglukosidista (Coco-Glucoside), joka on johdettu kookoksesta peräisin olevista rasvahapoista sekä maissista peräisin olevasta glukoosista. Euroopan kemikaalitietokannan ECHAn mukaan tämä aine aiheuttaa vakavia silmävaurioita ja ihoärsytystä (huomatkaa tuo kivannäköinen Syövyttävä-varoitusmerkki). Onneksi meidän kosmetiikkalainsäädäntömme kuitenkin varmistaa, että myöskään luonnonkosmetiikkatuotteissa ei käytetä haitallisia aineita sellaisia määriä, että niistä olisi meille vaaraa.

Tiesittekö te, että (sertifioidutkin) luonnonkosmetiikkatuotteet voivat sisältää synteettisiä säilöntäaineita?

Opiskelijakollegani Annika on tällä hetkellä vaihdossa Japanissa, joka on oikea kosmetiikkahullun paratiisi. Hän on ihastunut siellä erityisesti näihin Incocon kynsitarroihin, ja koska Annika on aivan ihana, lähetti hän minullekin pari testiin! Vaikka olenkin kynsilakkaihmisiä, olen kuitenkin hyvin laiska koristelemaan kynsiäni (yleensä lakkaan vain tylsästi yhdellä värillä), enkä ole koskaan edes kokeillut esimerkiksi kynsien leimaamista. Kynsitarratkin olivat minulle uusi tuttavuus, vaikka samantyyppisiin tuotteisiin olen törmännyt Suomessakin. Näissä kynsitarroissa on se etu, että koristelut tulevat valmiina - sen kun lätkäisee tarrat kynsiin ja koristeellinen lakkaus vaikkapa juhliin on valmis!

Pakkauksessa ei paljoa englantia lue, mutta kyljessä komeilee onneksi varsin selkeät kuvalliset ohjeet.

Sisältä paljastui onneksi myös englanninkieliset ohjeet, ja mukana oli myös kynsiviila tarrojen siistimistä varten, sekä tietysti itse tarrat erilliseen muoviin pakattuna. Ohjeissa neuvotaan käyttämään tarrat heti paketin avaamisen jälkeen, etteivät ne pääse kuivumaan.

Tarrojen "asentaminen" oli yllättävän helppoa ensikertalaisellekin - tarrat kuoritaan suojamuoveistaan ja asetellaan kynnelle. Tarroja on eri kokoisia, joista voi sitten valita omille kynsilleen sopivimmat. Tarroja voi myös hieman venyttää, jotta ne asettuvat kauniisti ja siististi kynsille. Omat kynteni ovat aika kuperat ja vähän pelkäsin, että tarrat eivät asetu tasaisesti, mutta huoli oli turha. Joustava ja yllättävän ohut materiaali asettui kynsille täydellisesti, kun vähän venytteli ja paineli paikoilleen. Lopuksi ylimääräinen osa viilataan pois ja "lakkaus" on valmis.

Miksi ihmeessä en ole aikaisemmin kokeillut kynsitarroja? Näähän on ihan mahtavia, laittaminen oli tosi helppoa ja lopputulos tosi hyvännäköinen, ei edes heti arvaisi tarroiksi. Kynsitarrojen pitäisi myös kestää paremmin kynsillä lohkeamatta kuin perinteisen kynsilakan. Itse olen aina sen verran malttamaton, että en jaksa yleensä katsella samoja kynsiä yli viittä päivää, mutta laiskalle lakkaajalle nämä ovat varmasti oikein mainio vaihtoehto. Laiskalle koristelijalle ainakin, jos kaipaa jotain ekstraa erityistilaisuuksiin vähällä vaivalla!

Kiitos vielä Annika ❤

SEURAA BLOGIA:   BLOGLOVIN'   |   INSTAGRAM   |   FACEBOOK

Rakastan kookosta.

Minulle voi myydä melkein mitä vain, jos kyljessä komeilee kookospähkinä. Sama pätee niin ruokaan kuin kosmetiikkaankin, vaikka en muistakaan koskaan syöneeni ihan oikeaa kookospähkinää. Jokin kookoksessa vain kiehtoo, enkä ole ainoa kyseiseen pähkinään hullaantunut, sillä kaltaisiani kookosfaneja on vaikka kuinka (ping Cosmetic Land -blogin Catarina)!

Oli varmaan arvattavissa, että nähdessäni Jumbon Anttilassa Ogx:n kookostuotteiden rantautuneen vihdoin Suomeen asti, nappasin saman tien mukaani muutaman. Ostamaani Coconut Milk -hoitoainetta en ole vielä päässyt kokeilemaan koska käytän tunnollisesti edellisen avatun hoitoaineputelin ensin loppuun, mutta tähän hiussuihkeeseen olen täysin hullaantunut!

Luonnonlaineikas sekä edellisen johdosta usein latvoista kuiva kuontaloni janoaa jatkuvasti kosteuttavia ja silottavia tuotteita. Olenkin aikamoinen hiusöljyillä ja -seerumeilla läträäjä, mutta ne voivat helposti latistaa tukan jos vahingossakaan käyttää yhtään liikaa. Ogx Nourishing Coconut Oil Weightless Hydrating Oil Mist -öljysuihke on ihanan kevyt suihke, joka tuo hiuksilleni niiden kaipaamaa kosteutusta ilman raskaan öljyistä tunnetta. Suihketta on helppo annostella tasaisesti tukkaan ja tuoksussa on havaittavissa kookoksen lisäksi myös vaniljaa. Täydellinen tukkatuote kesään!

Onko täällä muita kookosfaneja? :)

Mitä tehdä kun nenä vuotaa, kurkku on karhea ja pää ihan pöhnässä? Olen maannut koko päivän sängynpohjalla potien alkaneen kesäkuun kunniaksi kunnon flunssaa, mutta päätin piristää itseäni meikkaamalla. Pakko sanoa, että olo parani heti kun ei näyttänyt enää puolikuolleelta. Tosin tätäkin iloa ei kestänyt kauaa, kun tunnin sisällä olin taas niistänyt nenän ihan punaiseksi...

Työharjoittelun takia en ole ehtinyt meikkaamaan kunnolla pitkään aikaan, puoli kuusi aamulla kun ei kauheasti inspaa laittautua. En edes muista koska olisin käyttänyt viimeksi meikkivoidetta, kesällä tykkään yleensä arkimeikissä käyttää pelkkää peiteainetta ihon virheiden peittoon.

Luomilla käytin UD:n Vice 4 -paletista sävyä Bitter häivyttelyyn, Deleteä ulkonurkkaaan ja Flamea liikkuvalla luomella. Flame on ihan mielettömän ihana, kullanhohtoinen kuparisävy, jonka alla käytin myös voidemaista kultaista luomiväriä tehostamaan efektiä. Sisänurkassa ja kulmaluulla ikilempparini Inglot 393.

Tulen välillä tosi jälkijunassa joidenkin meikkituotteiden kanssa, viimeisimpänä olen ihastunut Anastasia Beverly Hillsin Dipbrow Pomadeen. Omani tilasin eleveniltä sävyssä Ash Brown, joka mätsää omaan harmahtavan ruskeaan tukkaani täydellisesti! Kulmakynään verrattuna Dipbrowilla saa paljon pysyvämpää ja tarkempaa jälkeä, kunhan vaan pitää mielessä että vähemmän on enemmän. Tuotteella saa yllättävän luonnollisenkin lopputuloksen, jos vaan kärsivällisyys riittää pikkutarkkaan tuhertamiseen.

Meikkaatteko te kipeänä ollessanne? :)