Kosmetiikan säilöntäaineet - turhia vai tarpeellisia?

tiistaina, joulukuuta 22, 2015

Kestipä pitkään saada tämä postaus ulos. Kirjoituksen innoittajana toimi taannoinen Scancos (the Scandinavian Society of Cosmetic Chemists) -konferenssi, johon osa estenomiopiskelijoista pääsi osallistumaan nimellistä korvausta vastaan. Kyseessä oli siis Skandinavian kosmetiikkakemistien vuotuinen konferenssi, jossa tällä kertaa aiheena olivat kosmetiikan säilöntäaineet. Tilaisuudessa oli vaikuttavia puhujia luennoimassa eri aiheista säilöntäaineiden ympärillä, mm. säilöntäaineiden aiheuttamista allergioista sekä kuluttajien nihkeästä suhtautumisesta säilöntäaineisiin ja sen seurauksista kauneusalalla. Aluksi luulimme, että mekin saamme luentojen taustalla pyörineet materiaalit käyttöömme, mutta emmepäs saaneetkaan, koska emme olleet "täysipainoisia" osallistujia, minkä tietysti ymmärtää. Matskujen saamisen toivossa venytin tätä postausta, koska olisin halunnut tarkistaa pari seikkaa esityksiin liittyen, mutta nyt postauksen sisältö nojautuu pelkästään muistini, lähes olemattomien muistiinpanojeni sekä jo valmiin, opiskelujeni aikana syntyneen tietotaidon varaan. Sisältö siis on vähän suppeampi mitä aikaisemmin suunnittelin. Note to self: Kirjoita niitä muistiinpanoja vaikka olettaisit saavasi matskut myöhemmin käyttöön.

Kosmetiikan säilöntäaineet - turhia vai tarpeellisia?

Säilöntäaineet. Nuo parjatut, pelottavatkin kosmetiikan ainesosat. Aloitetaan ihan ensimmäisenä vaikka sillä, että miksi niitä käytetään. Moni varmasti ymmärtää, miksi ruoassa käytetään säilöntäaineita, varsinkin jos on joskus vahingossa päätynyt syömään pilaantunutta ruokaa.  Sama pätee kosmetiikkaan. Säilöntäaineiden tarkoitus on estää haitallisten mikrobien eli siis bakteerien, virusten ja sienten (homeet & hiivat) lisääntyminen tuotteessa. Tällä taas pyritään varmistamaan tuotteiden turvallisuus käytössä. Kyseessä ei siis ole vain markkinointikikka, jolla yritetään saada mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita. Ehkä yleisin esimerkki pilaantuneen kosmetiikan aikaansaamista oireista on vanhan ripsivärin aiheuttama silmätulehdus. Hyvin ikävä vaiva, jota kukaan ei varmastikaan halua. Säilöntäaineet ovat siis tarpeellisia, myös kosmetiikassa.

Miksi osa kuluttajista sitten haluaa vältellä säilöntäaineita? Nykyään vallitsevan luonnollisuusbuumin innoittamina halutaan usein välttää kaikkea "ylimääräistä" ja erityisesti synteettiset kemikaalit on mustamaalattu synonyymiksi vaaralliselle. Kemikaali kuin kemikaali, oli se luonnosta tai laboratoriosta. Luonnossakin on myrkkyjä ja moni synteettinen ainesosa on täysin turvallinen. Usein vaarallisuus tai muu haitallisuus on täysin riippuvaista annostelusta. Noitavainon kohteeksi ovat joutuneet erityisesti parabeenit, koska niiden on epäilty aiheuttavan syöpää ja olevan hormonihäiritsijöitä sekä horjuttavan ekosysteemiä ja ties mitä muuta. Osa parabeeneista on kielletty niiden (epäiltyjen) haitallisten vaikutusten takia, mutta esimerkiksi rintasyövän ja parabeenien yhteyttä ei olla tähän mennessä pystytty tieteellisesti todistamaan, varsinkaan niillä pitoisuusmäärillä, mitä kosmetiikassa käytetään. Tällä hetkellä käytössä olevat parabeenit ovat tutkituimpia ja turvallisimpia kosmetiikan säilöntöaineita.

Kosmetiikan säilöntäaineet - turhia vai tarpeellisia?

Parabeenin yleiskaava. Kuva lainattu täältä.

Toinen syy säilöntäaineiden välttämiseen on niiden aiheuttamat kosketusallergiat. Säilöntäaineet ovat toisiksi allergisoivin ainesosaryhmä kosmetiikassa hajusteiden jälkeen. Saimmekin eräällä Scancos-konferenssin luennolla nähdä hyvin valaisevia kuvia siitä, mitä säilöntäaineallergia voi saada aikaan. Suurimmassa osassa kuvista aiheuttajana oli "wet wipesit" eli kosteuspyyhkeet ja niiden sisältämä methylisothiazolinone tai methylchloroisothiazolinone tai näiden kahden yhdistelmä. Koska melko suuri osa kuluttajista alkoi tietoisesti välttelemään parabeeneja perättömien nettijuorujen takia, otettiin tilalle nämä MIT ja MCI. Parabeenit aiheuttavat jossain määrin kosketusallergiaa, mutta hyvin vähäisesti verrattuna näihin kahteen tapaukseen.

Tässä vaiheessa mainittakoon, että näitäkään kahta ainesosaa ei kannata alkaa välttelemään, ellei tiedä tai epäile olevansa niille allerginen. Itse tiedän näitä olevan esimerkiksi shampoossani ja kasvovoiteessani enkä ole (vielä) oireita saanut. Allergisoivien ainesosien välttely "turhaan" voi itseasiassa jopa pahentaa herkistymisherkkyyttä kyseiselle ainesosalle. On kuitenkin hyvä tietää näiden ainesosien olevan allergisoivia, sillä jos sattuu saamaan oireita niin on helpompi tunnistaa, mistä ainesosasta se todennäköisesti voisi johtua. Viime vuonna MIT:n ja MCI:n yhdistelmä asetettiin kiellettäväksi leave-on eli iholle jätettävissä tuotteissa niiden allergisoivuuden takia. Koska lakimuutokset asetetaan voimassaoleviksi yleensä portaittain, tämän vuoden heinäkuun 16. päivästä lähtien EU:n markkinoille ei ole saanut valmistaa uusia leave-on -tuotteita,  jotka sisältävät metyyli-isothiazolinonin ja metyylikloori-isothiazolinonin yhdistelmää ja 16. huhtikuuta 2016 alkaen yhdistelmää sisältäviä tuotteita ei saa enää myydä ollenkaan. Parhaillaan yritetään myös kieltää pelkän MIT:n käyttö iholle jätettävissä tuotteissa suuren allergiariskin vuoksi.

Säilöntäaineiden välttely on suuri ongelma sekä kosmetiikkateollisuuden että myös kuluttajien kannalta. Valmistajat haluavat tietysti tehdä mahdollisimman turvallisia ja tehokkaita tuotteita, mutta esimerkiksi kuluttajien parabeenihysterian takia moni valmistaja on päättänyt lähteä tälle "ei sisällä parabeeneja" -linjalle, koska sillä saadaan kuluttajat pysymään asiakkaina. Tämä on huono juttu sen takia, että se taas ennestään pahentaa näiden ainesosien välttämistä, koska kuluttajat tulevat epäluuloisiksi - jos ne parabeenit ovat ihan ok, miksi sitten pitää erikseen mainita, että tuote ei sisällä niitä? ...ja oravanpyörä on valmis.

Kosmetiikan säilöntäaineet - turhia vai tarpeellisia?

Kuva lainattu täältä.

Suurin ongelma ainesosien välttelyssä on se, että tällä hetkellä laissa sallittuja ja tehokkaita säilöntäaineita on vain kourallinen, ja niistäkin suurinta osaa säädellään pitoisuusrajoilla. Säilöntäaineet ovat sen vuoksi hanurista, että ne harvoin tehoavat kaikkiin mikrobeihin. Osa toimii vain bakteereihin, osa viruksiin ja osa homeisiin tai hiivoihin. Tämän takia säilöntäaineista tulee yleensä muodostaa cocktail, jotta tuote pysyisi saastumattomana kaikilta näiltä mikrobityypeiltä. Säilöntäaineissa on myös usein synergiaetu - joku säilöntäaine tehoaakin paremmin joihinkin mikrobeihin yhdistettynä jonkun toiseen säilöntäaineen kanssa, jolloin niitä tarvitaan yhdessä pienempi määrä kuin mitä yksinään käytettynä. Koska käytettävissä olevia tehokkaita säilöntäaineita on kovin pieni ja kuluttajien välttelyn takia yhä kapeneva joukko, pitää pitoisuuksia nostaa, jotta saadaan tarpeeksi turvallisia tuotteita. Tämä sitten taas aiheuttaa muita ongelmia, kuten esimerkiksi niitä allergioita, koska tiettyjä säilöntäaineita joudutaan käyttämään suurempia määriä ja yhä useammassa tuotteessa, mikä pahentaa herkistymisalttiutta. Allergioiden ehkäisyn kannalta olisi parhainta käyttää mahdollisimman montaa eri säilöntäainetta sisältävää ainesosacocktailia, jossa yksittäisiä ainesosia on kuitenkin hyvin pieni pitoisuus. Tällöin kuluttajat altistuisivat tasaisesti säilöntäaineille, jolloin vastustuskyky säilyisi kuitenkaan herkistämättä kuluttajia liikaa.

Miksi ei sitten keksitä lisää säilöntäaineita, vaikka tiede menee koko ajan hurjaa vauhtia eteenpäin? Koska eläinkoekielto. EU:ssahan ei saa nykyään enää käyttää eläinkokeita kosmetiikan testaamiseen. Kaikkien ainesosien turvallisuus kuitenkin tulee testata, ja ilman eläinkokeita se on aika hankalaa. Onneksi eläinkokeita korvaavia testejä kehitellään koko ajan lisää, mutta sekin vie oman aikansa.

Kosmetiikan säilöntäaineet - turhia vai tarpeellisia?

Kuva lainattu täältä.

Tällä hetkellä paras ratkaisu tähän säilöntäaineongelmaan olisi siis kuluttajien turha ainesosien välttelyn loppuminen ja valmistajien puolelta tapahtuva kyseisen hysterian ruokkiminen. Tietysti on myös muita tapoja parantaa tuotteiden säilyvyyttä, kuten esimerkiksi pakkaukset, joihin ei pääse ilmaa, vettä ja mikrobeja. Purnukkamallit ovat pahimpia bakteeripesiä, sillä yleensä niistä kahmitaan tuotetta suoraan likaisin sormin. Toinen vaihtoehto on vähentää veden määrää tuotteessa, sillä mikrobit tarvitsevat lisääntyäkseen ja elääkseen vettä. Tällä hetkellä kuitenkin suurin osa markkinoilla olevista kosmetiikkatuotteista on emulsioita, joissa vettä on yleensä yli puolet koostumuksesta, mutta öljypohjaisissa tuotteissa veden vähentäminen tai sen kokonaan postaminen voisi kyllä toimia. Esimerkiksi eräässä hiusöljyssäni ei ole yhtään säilöntäaineita, koska se ei sisällä ollenkaan vettä. Säilytystavalla on myös osuutensa säilymiseen, kuumassa ja kosteassa kylppärinkaapissa en suosittelisi säilyttämään mitään kosmetiikkaa, korkeintaan ehkä hammastahnaa.

Konferenssissa käytiin myös kiivaita keskusteluja. Eräs mielenkiintoinen pointti oli yleisöstä herännyt kysymys, että miksi kosmetiikan ainesosia kielletään mahdollisen syöpäriskin vuoksi, mutta esimerkiksi tupakka on edelleen sallittua, vaikka sen tiedetään aiheuttavan syöpää? Ehdottomasti pohtimisen arvoinen pointti.

Huh, tuli tästä sittenkin kilometripostaus vaikka ei ollutkaan matskuja, mutta ehkä joku asiasta kiinnostunut jaksaa lukea. Blogi hiljenee ainakin joulun pyhien ajaksi, mutta sen jälkeen on luvassa postausta ainakin itselleni joululahjaksi ostamastani luomiväripaletista sekä tammikuussa kauppoihin tulevasta mysteerimaskarasta ;)

Ihanaa joulua kaikille 

SEURAA BLOGIA:   BLOGLOVIN'   |   INSTAGRAM   |   FACEBOOK

Katso myös

2 kommenttia:

  1. Jaksoin lukea, tosi mielenkiintoinen postaus! Näistä asioista olisi itsekin kiva päästä tarkemmin jyvälle, sillä kiinnostavat sen verran kuitenkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) Toivottavasti nää postaukset auttaa siinä jyvälle pääsemisessä edes jonkun verran ;D

      Poista

Kysy, kritisoi, keskustele - kaikki kommentointi on tervetullutta!

Tykkää Facebookissa

Instagram @highandlight

Seuraa Bloglovin'issa